Tavallisimpia ovat lääkkeestä aiheutuvat haitat, kuten ihottuma tai vatsavaivat, mutta ongelmia on myös lääkkeenotossa.
– Sairaaloiden arjessa taas ongelmana on, että lapsille joudutaan käyttämään lääkkeitä myyntiluvan ohjeista poiketen, koska tutkimustietoa kaikista lasten tarvitsemista lääkkeistä ei ole vielä riittävästi tai sitä ei ole toimitettu viranomaisten arvioitavaksi. Myös lapsille sopivia lääkemuotoja tarvitaan lisää, kertoo proviisori Leena Lindell-Osuagwu väitöstiedotteessaan.
Hän selvitti lasten lääkkeiden käyttöä kotona ja lääkkeen myyntiluvan ohjeista poikkeavaa määräämistä sairaalassa.
Kotona ongelmia lääkkeiden käytössä
Lasten lääkkeiden käyttö on yleistä. Vuonna 2007 alle 12-vuotiaista lapsista joka kuudes käytti tutkimushetkellä lääkärin määräämää lääkettä. Tutkijan mukaan lapsen sairastavuus ja ikä sekä vanhemman oma lääkkeenkäyttö ennustivat lapsen lääkkeiden käyttöä.
Lapsista joka viides oli kokenut elämänsä aikana jonkin lääkehoitoon liittyvän ongelman. Haittatapahtumat olivat yleisimpiä, niitä oli kokenut joka kuudes lapsi.
– Kaksi kolmasosaa haitoista johtui antibiooteista, mikä selittyy sillä, että niiden käyttö on yleistä. Yksittäisistä haitoista yleisimpiä olivat ihottuma, antibioottien aiheuttama ripuli tai allerginen reaktio, lääkkeen tehottomuus, pahoinvointi ja oksentelu, vatsakipu ja levottomuus, Lindell-Osuagwu kertoo.
Vakavat, sairaalahoitoa vaativat tai henkeä uhkaavat haitat olivat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Sairaalassa ongelmana ohjeiden puute
Vuonna 2001 Kuopion yliopistollisen sairaalan kolmella lastenosastolla annetuista lääkemääräyksistä 36 prosenttia poikkesi myyntiluvan ohjeista. Lisäksi joka kahdeksannessa määräyksessä käytettiin lääkettä, joka piti muuntaa aikuiselle tarkoitetusta valmisteesta lapselle sopivaksi tai jolla ei ollut voimassa olevaa myyntilupaa Suomessa.
Lääkkeiden määräämistä sairaalassa tutkittiin KYSin kolmella lastenosastolla huhti–toukokuussa vuosina 2001 ja 2011. Tiedot alle 18-vuotiaiden lääkemääräyksistä kerättiin kullakin tutkimusosastolla kahden viikon tutkimusjakson aikana.
Vuonna 2007 tuli voimaan Euroopan unionin lastenlääkeasetus, jonka tärkeänä tavoitteena on edistää lasten lääkehoitoa. Asetuksella pyritään varmistamaan, että uusien lääkkeiden sopivuus myös lapsipotilaille tutkitaan ja jo olemassa olevat tutkimustulokset käytössä olevista lääkkeistä tuodaan viranomaisarviointiin sekä julkisesti saataville.
Kun lastenlääkeasetus oli ollut voimassa neljä vuotta, ei myyntiluvan ohjeista poikkeavien lääkemääräysten osuus ollut vähentynyt. Vuonna 2011 samoilla osastoilla tehdyssä tutkimuksessa lääkemääräyksistä 42 prosenttia poikkesi myyntiluvan ohjeista.
Väittelijän mukaan neljä vuotta saattaa olla liian lyhyt aika asetuksen vaikutusten arvioimiseen.
– Toisaalta lastenlääkeasetuksen kannustimia on arvioitu tehottomiksi. Jo markkinoilla olevista myyntiluvallisista lääkevalmisteista ei ole velvoitetta tehdä tutkimusta ja asetuksen suomat kannustimet saattavat olla lääketeollisuudelle riittämättömiä lisätutkimusten tekoon sekä uusien lääkemuotojen kehittämiseen, Lindell-Osuagwu toteaa.
Proviisori Leena Lindell-Osuagwun väitöskirja Use of medicines in children: a perspective on drug-related problems tarkastetaan perjantaina 6. kesäkuuta Itä-Suomen yliopistossa.