Asuntomarkkinat saattavat estää tämän osan väestöä asumasta heille soveltuvilla kaupungin alueilla, toteaa väittelijä Xavier Albacete. Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että perheet, joilla on 0–7-vuotiaita lapsia, asuisivat mahdollisesti mieluummin pääkaupunkiseudun laidoilla.
Väittelijän mukaan 1900-luvulta alkanut voimakas maailmanlaajuinen kaupungistuminen on tuonut haasteita, jotka liittyvät muun muassa asumiseen, julkisiin palveluihin, liikkuvuuteen, työmarkkinoihin ja hyödykkeiden saatavuuteen.
– Rakennetun ympäristön seuraukset ovat pitkäikäisiä ja vaativat siksi erityistä huolellisuutta ympäristöä suunniteltaessa. Soveltava tutkimus kansalaisten tarpeista ja vaatimuksista auttaisi sopeuttamaan tai vastaamaan paremmin asukkaiden toiveisiin tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa, Albacete toteaa väitöstiedotteessaan.
Mitä on hyvä liikkumismahdollisuus ja miten sitä mitataan?
Liikkumismahdollisuuksien mittaaminen ilmaisee kansalaisten mahdollisuuksia päästä eri määränpäähän liikenneverkostoa käyttämällä. Se on hyödyllinen työkalu analysoitaessa, kuinka optimaalisesti liikenneverkostot ja maankäyttö ratkaistaan kaupungissa.
Contour-perusteiset, eli tasa-arvokäyräperusteiset mittaukset ovat laajimmin käytössä olevia liikkumismahdollisuusmittauksia, koska ne ovat helposti laskettavissa ja tulkittavissa. Siitä huolimatta ne kärsivät Albaceten mukaan erilaisesta rajallisuudesta.
– Niitä ovat saavutettavuuden mittaaminen ja esittäminen yksilöllisellä tasolla sekä vertailun puutteet olemassa olevien liikkumismahdollisuuksien mittaamisesta.
Aiemmat tutkimukset ovat olleet yksimielisiä siitä, että hyvien liikkumismahdollisuuksien pitäisi olla herkkiä verkon ja maankäytön muutoksille, ja niitä pitäisi suunnitella kysynnän mukaan. Niiden pitäisi myös heijastella henkilökohtaisia kykyjä ja niiden tulisi olla teknisesti mahdollisia ja ymmärrettäviä.
Albacete osoittaa väitöstutkimuksessaan, että contour -perusteista tutkimusta parantaessa on tarkasteltava julkisen liikenteen liikkumismahdollisuusindeksin mittaamista, liikenteen puutteiden tunnistamista ja asuinpaikan palveluiden valitsemista.
Tutkimuksessa verrattiin kahta julkisen liikenteen liikkumismahdollisuusindeksiä (SAL ja PTWAI) ja osoitettiin niiden edut sekä potentiaaliset parannukset. Albacete osoitti myös, miten voidaan tunnistaa erilaisia palveluja tai liikkumismahdollisuuksia vailla olevia joukkoja, kun tarkastellaan matkustusaikoja ja tiettyjä palveluita.
Tutkimuksessa tuotettiin myös työkalu asuinpaikan sijainnin valitsemiseen. Se auttaa valikoimaan asuinpaikan sijainteja verkkopalvelussa ja kerää myös tavoitteita tulevalle kaupunkisuunnittelulle.
Albaceten väitöstutkimus osoittaa, että contour-pohjaisia liikkumismahdollisuusmittauksia voidaan myös parantaa merkittävästi.
– Niiden avulla saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa matkustuskäyttäytymisestä, matka-ajoista käyttäen nykyistä liikenneverkostoa, sekä palveluiden käytöstä. Mittausten avulla voidaan selvittää myös mahdolliset toimenpiteet ja erilaisten palveluiden arvo kaupunkilaisille, hän sanoo.
MSc Xavier Albaceten väitöskirja Evaluation and improvements of contour-based accessibility measures tarkastetaan 28. kesäkuuta Itä-Suomen yliopistossa.