– Meillä on esimerkiksi vakavia ongelmia niiden lasten osalta, jotka tulevat maahan ilman vanhempia, Tuomas Kurttila sanoo muun muassa Turun Sanomien julkaisemassa jutussa.
Yksi esimerkki on niin sanottu edustajatoiminta. Jokaisella yksin maahan tulevalla lapsella on apunaan tuomioistuimen määräämä edustaja.
– Edustajilla on hyvin paljon lapsia edustettavanaan, ja edustajien taso vaihtelee laidasta toiseen, Kurttila toteaa.
Hänen mukaansa yksin maahan tulevien lasten perheenyhdistämiset on myös tehty käytännössä mahdottomaksi vaatimalla perheenyhdistämiseen osallistuvilta aiempaa parempia toimeentuloedellytyksiä, eli käytännössä korkeampia tuloja.
– Lapsen velvoite vastata tänne mahdollisesti saapuvan perheen toimeentulosta on yksi esimerkki, joka ei oikein järjelle käänny, Kurttila sanoo.
Kurttilan mielestä Suomessa ei ole realistista kuvaa siitä, kuinka huonosti osa maahanmuuttajataustaisista lapsista voi. Hänen mukaansa se selittää viime aikoina tehtyjä huonoja päätöksiä, kuten päivähoito-oikeuden rajausta.
– Päivähoito-oikeus rajautuu jatkossa hyvin monella maahanmuuttajaperheellä, koska niissä äidit ja vanhemmat ylipäänsä ovat usein kotona heikon koulutustaustan ja kielitaidon takia.
Kurttila toteaa, että kun lapset ovat vähemmän päivähoidossa, heidän kielellisten valmiuksiensa kehitys hidastuu, mikä heijastuu myöhempiin oppimistuloksiin.
– Jo tällä hetkellä näemme, että maahanmuuttajalasten oppimistulokset ovat kantaväestön lapsia huonommat. Peruskoulun lopulla ero vastaa jo 2,5–3 ikävuotta, Kurttila tietää.