Eduskunnassa käsiteltiin torstaina illalla Timo Heinosen (kok.) ja Tuomo Puumalan (kesk.) lakialoitetta, jossa luovuttaisiin lasten törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttöjen vanhenemisajoista.
Lakialoite on toisinto vaalikaudelta 2011-2015, jolloin sen allekirjoitti 108 kansanedustajaa.
– Lakialoite ei siitä huolimatta Suomen eduskunnassa eikä oikeusministeriössä edennyt. Sen takia tänään haluan uudistaa tämän lakialoitteen, ja minun mielestäni riittävä vahvike sille on edellisen vaalikauden 108 allekirjoittajaa, Timo Heinonen totesi täysistunnossa.
Hänen mukaansa lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö on ”kuin murha, josta jää henkiin. Seuraukset ovat usein äärimmäisen tuhoisia ja vaikuttavat uhriin kaikilla elämän alueilla”.
– Rikoksen vanhenemisaika lapsen törkeässä seksuaalisessa hyväksikäytössä on nykyisin enimmillään 20 vuotta. Tämä on ongelmallista hyväksikäyttöä kokeneiden kannalta, koska on tyypillistä, että asia unohtuu tai unohdetaan jopa vuosikymmeniksi.
Hänen mukaansa antaisi tärkeän viestin asian vakavuudesta, jos lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhenisi rikoksena koskaan.
– Rikoksen vanhenemattomuus tarkoittaisi myös 28 ikävuotta täyttäneille mahdollisuutta hakea itselleen oikeutta siinäkin tapauksessa, että raastavasta asiasta on vaiettu nuoruusiässä, Heinonen sanoi.
Katsoo sivusta
Heinosen mukaan ”kun lapsi joutuu vakavan väkivallan uhriksi, lapsi ottaa käyttöönsä erilaisia suojamekanismeja. Kokemus väkivallasta voi olla sietämätön, ja lapsi torjuu tapahtuman pois mielestään erilaisin keinoin. Lapsi voi niin sanotusti päättää unohtavansa tapahtuneen eikä puhu asiasta kenellekään. Lapsi voi myös dissosioida, joka tarkoittaa mielen ja kehon irtaantumista toisistaan. Lapsi ikään kuin katsoo sivusta, mitä hänelle tapahtuu”.
Kansanedustaja jatkoi puheessaan, että ”lähes aina lapsi kokee syyllisyyttä tapahtuneesta ja kokee itse olevansa siihen osasyyllinen. Hyvin usein myös tekijän uhkailut tai manipulointi vaikuttavat pieneen lapseen. Mikäli lapsi yrittää kertoa tapahtuneesta jollekin ja lasta ei uskota, hän voi kokea, ettei keneenkään tässä maailmassa enää voi luottaa. Valtava häpeä tapahtuneesta saattaa myös estää kertomisen kokonaan”.
– Uhri unohtaa usein hyväksikäytön tai ei ymmärrä yhteyttä huonoon oloonsa ennen kuin jokin tietty elämäntilanne laukaisee menneisyyden muiston. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi oman lapsen syntymä, avioero tai tekijän kuolema. Uhrit, joilla hyväksikäytön kokemukset ovat olleet unohduksissa tai asiayhteyttä ei ole ymmärretty, ovat pääsääntöisesti 30-60-vuotiaita.
– Lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisen tuomittava rikos, siitä tänään olemme jo toisen lakialoitteen käsittelyssä puhuneet. Seuraukset ovat usein hyvin tuhoisia. Hyväksikäyttö vaikuttaa minuuden rakentumiseen ja kehittymiseen, identiteetti vääristyy, ja sen joutuu rakentamaan joskus jopa kokonaan uudelleen. Hyväksikäyttö voi pahimmillaan kestää koko lapsuus- ja nuoruusajan. Uhri voi tapahtuneen johdosta huonosti ja oireilee monella tavalla. Seurauksia ei aina osata yhdistää lapsuudenaikaisiin tapahtumiin.
Heinosen mukaan ”tyypillisiä seurauksia ovat muun muassa itsesyytökset, viha itseä kohtaan, syyllisyys, häpeä, pelko, alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö, muistikatkokset, erilaiset fyysiset vaikutukset ja psykosomaattiset kivut, syömishäiriöt, työkyvyttömyys, vaikeudet ihmissuhteissa sekä seksuaaliset ongelmat. Vaikka asia yritetään painaa unohduksiin, se elää uhrissa kaiken aikaa voimakkaana, selittämättömänä pahana olona. Hyväksikäytön seuraukset voivat olla järisyttäviä, vaikka teot olisivatkin olleet näennäisesti pieniä”.
Mitä merkitystä?
Täysistunnossa asialle antoi tukensa muun muassa perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen.
– Ja ihmettelen kyllä… Otetaanpa esimerkiksi se Tapanilan joukkoraiskaus. Siellä istunnossa läsnä olleet naispuoliset sukulaiset ja ystävät näyttelivät keskisormeansa, ja saatiin ehdolliset tuomiot. Mitä sillä on merkitystä, tämmöinen lappu (ehdollinen tuomio)? Ei se normaaliin elämään vaikuta mitään. Kyllä nämä rangaistukset on saatava samalle tasolle kuin millä tehty rikos on, Hakkarainen sanoi.
Arja Juvonen (ps.) kiitti aloitteen uudistamista. Hänen mukaansa lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ei saisi vanheta.
– Kyllähän ihmisen elämänkaari ja elinkaari on niin pitkä ja siihen mahtuu erilaisia vaiheita ja muistikuvia, ja missä vaiheessa elämää muistikuvat pomppaavat mieleen. Että sitä pitäisi kunnioittaa, ja ne henkilöt, jotka ovat toista ihmistä kohtaan väärin tehneet, pitäisi saattaa siitä teostansa vastuuseen, hän totesi.
– Olen itse työskennellyt hyvin pitkään vanhustenhoidossa ja hyvin varhaisessa vaiheessa, urani alussa, ymmärsin ja huomasin sen, että ihmisillä on paljon erilaisia asioita ja salaisuuksia sydämensä päällä kannettavana. Me emme tiedä, mitä kaikkea monet ihmiset ovat joutuneet kokemaan.
– Kohtasin sellaisia hoidettavia, että mielessä kävi, että onkohan jotakin pahaa joskus tapahtunut, koska ihmiset vielä hyvin iäkkäinäkin reagoivat, vaikka eivät välttämättä muistaisikaan, vaikkapa hoitajan kosketukseen, ja kun yritettiin mennä pesulle tai tehtiin jotain muuta hoitotoimenpidettä, niin se ahdistus ja paha olo ja sellainen kuva, että toinen tekee väärin, oli niin ilmiselvää, Arja Juvonen sanoi.