Läntisillä poliitikoilla on ruotsalaistutkija Oscar Jonssonin mukaan taipumus välttää kaikissa tilanteissa jännitteiden voimistumista ja suosia paluuta neuvottelupöytään.
– Sellainen käyttäytyminen saattaa kuulostaa rationaaliselta ja viisaalta. Se ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua, vaan on päinvastoin osa ongelmaa, toteaa Frivärld-ajatushautomoa johtava Oscar Jonsson amerikkalaisen Eurasianet-uutissivuston artikkelissa.
– Venäjän aggressio perustuu osittain oletukselle, että länsi toimii ennustettavasti ja että se on aina valmis de-eskalaatioon, Jonsson sanoo.
Tämä asetelma tarjoaa hänen mukaansa pysyvän etulyöntiaseman Kremlille.
Ranskan presidentti Emmanuel Macronin aloitteella Vladimir Putinin Venäjän ja lännen välien liennyttämisestä on Jonssonin mukaan vähäiset onnistumisen edellytykset.
– Sen taustalla on tulkinta, jonka mukaan meneillään oleva konflikti on luonteeltaan pinnallinen ja että se on mahdollista päättää jonkinlaisella uudella sopimuksella. Tässä ajattelussa sivuutetaan se, että Venäjän johto mieltää jo nyt olevansa ei-sotilaallisin keinoin tapahtuvan hyökkäyksen kohteena ja informaatiosodassa, Jonsson painottaa.
Venäläiset asiantuntijat ovat Jonssonin mukaan strategisessa ajattelussaan osittain läntisiä kollegojaan edellä.
– Venäjän johdolla on perusteellinen ymmärrys siitä, kuinka todellisuus muutaman sosiaalisen median algoritmeihin perustuvan teknologiayhtiön, kuten Googlen ja Facebookin, kautta nykyään koetaan, Jonsson sanoo.
– Läntiset tutkijat ovat sen sijaan taipuvaisia yhä hahmottamaan Venäjää suoraviivaisesti keskittyen joko Venäjän taloudelliseen pysähtyneisyyteen ja väestökatoon tai maan (merkittävästi kehittyviin) asevoimiin, hän toteaa.
Lännessä ei Jonssonin mukaan edelleenkään täysin ymmärretä, että esimerkiksi talouspakotteet, demokratian edistäminen ja ideologiset vaikutteet, voivat Venäjän silmissä näyttäytyä sotatoimina. Tähän sisältyy hänen mielestään huomattavia riskejä, koska jännitteet voivat niiden seurauksena tahattomasti eskaloitua.
– Ensimmäinen askel Venäjää käsiteltäessä on tunnistaa se, että olemme strategisessa kilpailussa, jota merkittävä amerikkalainen sotilasstrategi Andrew Marshall luonnehti vuonna 1972 ”pitkittyneeksi – suunnittelun näkökulmasta jopa loputtomaksi”. Läntisten johtajien on siis tunnustettava meneillään olevan kilpailun intensiteetti ja pysyvyys, Jonsson sanoo.
– Kun tämä näkemys syrjäyttää tämänhetkiset toiveet Venäjään liittyvien jännitteiden ohimenevyydestä, tarvittava joukkojen sijoittelu ja sotilaallinen pidäke seuraavat perässä. Niin kauan kuin niin ei tapahdu, Venäjän hyökkäykselliset toimet vain lisääntyvät, hän arvioi.