Hallitus ajoi poikkeuksellisen kovalla politiikallaan ammattijärjestöt poliittisiin lakkoihin, jotka nyt ovat keskeytyneet. Järjestöt tulivat vastaan, koska mitä muutakaan ne olisivat voineet? Nyt olisi hallituksen vuoro tulla vastaan ja hakea aitoa neuvotteluyhteyttä. Hätäily ja esitysten runnominen läpi eduskunnassa ilman tosiallista neuvottelupöytään palaamista ei lupaa hyvää. Selkävoittoja hakemalla ei yhteiskuntarauhaa rakenneta.
Jotta työntekijöiden luottamus palaisi, hallituksen on peruttava kovimmat esityksensä. Lakko-oikeus ei kaipaa kaventamista, mutta Suomi kaipaa kypsää johtajuutta ja viisaita päätöksentekijöitä. Kiusaaminen ja pelottelu eivät kuulu suomalaiseen sopimuskulttuuriin. Hallituksen on osoitettava kykyä viisaaseen johtajuuteen, yhteiskunnan rakentamiseen sopimalla, ei pakottamalla.
Köyhyyttä lisäävät työelämäuudistukset on peruttava. Ensimmäisen sairaspäivän kustannukset eivät kuulu työntekijälle. Kolmensadan euron suojaosat työttömyysturvaan ja asumistukeen on palautettava. Yksinhuoltajan työttömyysturvan lapsikorotuksen poistaminen oli hallitukselta silkkaa kiusantekoa. Suojaosien poistaminen taas osoittaa tietämättömyyttä työelämän realiteeteista: kokoaikatyötä ei riitä kaikille, eikä kokoaikatyö ole kaikissa elämäntilanteissa mahdollista tai toivottavaa.
Entä mihin unohtuivat koronan opetukset? Sairaana ei pidä tulla töihin. Ensimmäisen sairaspäivän palkan ulosmittaaminen työntekijän kukkarosta vain siirtää sairastamisen kustannukset yhteiskunnan kannettaviksi.
Työn tuottavuutta kasvatetaan tehokkaimmin nostamalla väestön koulutustasoa. Tämän tosiasian valossa kaikki koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat kuin Suomi sahaisi omaa oksaansa. Työelämän nopea muutos edellyttää jatkuvaa kouluttautumista, johon tarvitaan myös yhteiskunnan tukea. Aikuiskoulutustuki on yksi vähiten turhista tukimuodoista, joita olemme yhdessä rahoittaneet. Sen palauttaminen osoittaisi hallitukselta halua ja uskoa koulutusmyönteisen sivistysyhteiskunnan säilyttämiseen.
Vientivetoisen palkkamallin läpivienti on kuin ajaisi rekalla naisvaltaisten matalapalkka-alojen yli. Näin ei houkutella nuoria työntekijäpulasta kärsivälle hoito- ja hoiva-alalle tai lastentarhanopettajiksi.
Toisin kuin hallituksesta on väitetty, työntekijöiden lakko-oikeus ei ole tälle yhteiskunnalle haitaksi. Suurimmat taloudelliset tappiot ovat syntyneet umpikujasta, johon hallitus itse on päätynyt vaatimalla työntekijäosapuolelta täyttä antautumista. Hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan yhteistyöllä, yhteisellä rintamalla, ei saappaan ja pampun politiikalla, toista osapuolta syyttämällä ja syyllistämällä.
Sosiaaliturvaa pitäisi Suomessa uudistaa siten, että se kannustaisi työntekoon ja opiskelemiseen, mutta ei syventäisi köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Hallitus sen sijaan on valinnut köyhyyden lisäämisen tien. Köyhyydellä on kuitenkin taipumus periytyä. Köyhyys syrjäyttää yhteiskunnasta, aiheuttaa näköalattomuutta, yksinäisyyttä. Köyhien lapsia kiusataan eniten. Summa summarum, epäluottamus synnyttää epäluottamusta, rangaistuspolitiikka epäluuloa. Sille tielle ei oikeusvaltion ole viisasta lähteä.
