Lajien risteytymisen on aiemmin ajateltu olevan lajinkehityksen umpikuja, koska monet lajiristeymät eivät pysty jatkamaan sukua, kerrotaan Helsingin yliopistolta.
Uusimmat perimän tutkimukseen perustuvat menetelmät ovat kuitenkin paljastaneet, että risteytymisen kautta siirtyvät geeniyhdistelmät voivat olla hyödyllisiä lajien kelpoisuudelle.
Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen tutkijat Jonna Kulmuni ja Pekka Pamilo ovat perehtyneet Hangon edustalla sijaitsevaan kalju- ja tupsukekomuurahaisen risteymäpopulaatioon. Tulokset osoittavat, että luonnonvalinta voi samanaikaisesti sukupuolesta riippuen joko suosia tai karsia lajiristeymiä.
– Kalju- ja tupsukekomuurahaisen koirasristeymiä syntyy, mutta ne kuolevat kehityksen alkutaipaleella. Aikuisissa koiraissa risteymäyksilöitä ei löydy ollenkaan. Naaraissa tilanne on päinvastainen: luonnonvalinta suosii naarasristeymiä. Mitä suurempi osuus naaraan perimästä on vieraalta lajilta, sitä paremmin se pärjää, Kulmuni kertoo yliopiston tiedotteessa.
Kulmunin mukaan tutkijat näkevät lajien synnyn prosessina, jossa on eri asteita. Lajit ja niiden väliset lisääntymisesteet eivät synny yhtäkkiä. Lajiutuminen voi pysähtyä, ja erkaantumaan alkaneet lajit voivat sulautua yhteen risteytymisen takia.
– Risteytymistä voi hyvinkin siis tapahtua lajiutumisen alkuvaiheessa. Tutkimuksemme auttaakin selvittämään lajien synnyn ensiasteita ja sitä, millaiset geneettiset muutokset sysäävät alkuun lajien eriytymisen, Kulmuni toteaa.