Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna arvioi blogissaan, että vesi- ja viemäriverkostossa voi tikittää asuntomarkkinoiden seuraava hinta- ja vakuuspommi. Paunan mukaan maan alla kasvava korjausvelka voi uhata kiinteistövarallisuutta, jos välttämättömiä saneerauksia tehdään vain kolmannes tarpeesta, kuten on arvioitu.
Paunan mukaan varsinkin syrjäseudut ja taantuvat alueet ovat ongelmissa.
– Maan alle lahoavasta yhdyskuntatekniikasta voi tulla ylivoimainen haaste monelle kunnalle. Ei auta, vaikka kerrostalo ja omakotitalo on itsessään hyvin hoidettu ja velatonkin, jos taloon ei tule vettä eivätkä viemärit vedä. Siinä ei taida se maan kuulu ”paskalakikaan” auttaa, vaikka sähköt olisikin saatu tuota taloon maan alla ilman lumikuormariskiä ja netti toimisi langattomana 10 G:nä, hän kirjoittaa.
Vesi- ja viemärijärjestelmän huono kunto on Paunan mukaan viimeinen osa ketjussa, johon on herätty kitkutellen.
– Asiantuntijat ovat toki varoitelleet, mutta kuntatalouden arki on mitä on. Jatkossa arki on vieläkin karumpi. Monella kunnalla on jo nyt se kuuluisa elinvoima hukassa. Miten käy jatkossa, jos yhdyskuntatekniikan ydin mätänee hitaasti, mutta varmasti käsiin, kun rahat eivät riitä kaikkiin tarvittaviin korjauksiin.
Painan mukaan uuden asuntokannan rakentamiseen ja vanhan korjauksiin palaa yhteensä pari sataa miljardia seuraavien noin 20 vuoden aikana. Erityisesti kotitalouksien ja asunto-osakeyhtiöiden velkamäärät kasvavat.
– Ei siinä mitään, kunhan vain huolehditaan, että lainoja myös lyhennetään, mieluiten etupainotteisesti. Näin syntyy sitä kipeästi kaivattua velatonta ja kaupaksi käyvää likvidiä asuntovarallisuutta, joka toimii kotitalouksien, asuntoyhteisöjen ja julkistalouden peruskalliona, hän kirjoittaa.
Paunan mukaan pakon edessä tehdyt investoinnit erityisesti kasvavien kaupunkien liikenneinfrastruktuuriin ja joukkoliikennehankkeisiin ovat osoittautuneet pitkällä aikavälillä kannattaviksi.
– Miettikääpä vaikka itäisen Helsingin aluetta ilman metroa. Millaista meno olisi Itäväylällä arkiaamuisin. Metroa tulisi varmasti ikävä.
Hänen mukaansa rakennetun ympäristön ketjussa ongelmakimpuksi paisuu nyt vanhan infran saneeraus.
– 100 000 kilometriä vesi- ja 50 000 kilometriä viemäriverkostoa tarvitsee jatkuvasti enemmän investointeja, mutta kunnat vaativat omassa rahapulassaan omistamiltaan vesilaitoksilta osinkotuottoja ja kustannustehokkuutta. Tämä ajaa helposti tekemään vain aivan välttämättömiä korjaustoimia. Negatiivinen kierre on valmis voimistumaan. Korjausvelka paisuu varovasti arvioiden jo useampaan sataan miljoonaan euroon vuodessa, jos suuntaa ei saada kääntymään.
Paunan mukaan tilannetta vaikeuttaa Suomen hajautunut yhdyskuntarakenne.
– Moni miettii nyt, että tämäkin vielä. Asunnon taloudellinen arvo on jo nolla ja kohta on käyttöarvokin nolla. Tunnearvon ylläpito alkaa olla kovasti kallista. Niinpä. Luontaisen kaupungistumiskehityksen tarkoitukselliset hidastamistoimet tulevat nyt todella kalliiksi meille kaikille.
Pahenevaan asuntojen ja kiinteistöjen negatiiviseen arvonkehitykseen Pauna ehdottaa avuksi omaa pankkia, josta asuntolainakin on otettu.
– Jos pankinjohtajalla oli tuolloin uskoa, että hanke kannattaa yli laina-ajan, niin uskoa pitää löytyä nytkin. Kasvukeskuksen ja syrjäseudun asiakasjäseniä pitää kohdella kaikissa asioissa tasaveroisesti, ja varsinkin, jos pankkitoiminta perustuu niin sanottuihin ryhmärakenteiden hyödyntämiseen, hän sanoo.
