Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ovat käynnistämässä selvitystä lähisuhdeväkivallan vastaisen työn organisoinnista tulevassa sote-maakuntarakenteessa. Selvityshenkilöt nimetään lähiaikoina, ja tavoitteena on saada selvitys valmiiksi maalikuussa 2019.
Ministerit kertoivat selvityksen käynnistämisestä torstaina pidetyssä ”Stop lähisuhdeväkivallalle!” pyöreän pöydän keskustelussa.
Työssä otetaan erityisesti huomioon nykyistä tehokkaampi yhteistyö poliisin ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa. Viranomaistyön lisäksi järjestöjen tekemä työ on olennainen osa kokonaisuutta.
Keskustelun tavoite oli vahvistaa yhteistyötä lähisuhdeväkivallan ehkäisemisessä sosiaali- ja terveysalan, poliisin ja järjestöjen kanssa. Sekä Mykkänen että Saarikko korostivat sitä, että hyväksi havaitut mallit lähisuhdeväkivaltaan liittyvään poikkihallinnolliseen ja moniammatilliseen työhön on saatava käyttöön koko maassa.
Naisista noin joka kolmas on tutkimusten mukaan joutunut nykyisen tai entisen kumppaninsa uhkailun ja väkivallan kohteeksi. Lähisuhdeväkivallasta kärsivät myös miehet, vaikka ongelmasta puhutaan vähemmän. Parisuhdeväkivaltaa viimeisen vuoden aikana on kokenut noin 130[nbsp]000 suomalaista. Suuressa osassa poliisin saamista perheväkivaltatehtävistä kyse on lähisuhdeväkivallasta, yleensä kumppaneiden välillä.
– Kaikenlaiselle lähisuhde- ja perheväkivallalle pitää olla Suomessa nollatoleranssi. Tuoreimman poliisibarometrin mukaan kotiväkivaltaan puuttuminen on haastateltujen mielestä yksi kolmesta tärkeimmästä poliisin tehtävästä. Lähisuhdeväkivallan tutkinta vaatii poliisilta erityistä sensitiivisyyttä, kun osallisia puhutetaan hälytyspaikalla ja kuulustellaan myöhemmin esitutkinnassa, korosti Mykkänen.
Hänen mukaansa viranomaisten yhteistyöllä ja riskin arvioinnilla on onnistuttu vähentämään lähisuhdeväkivaltaa.
– Esimerkiksi MARAK-toimintamallissa joko poliisi tai sosiaalityöntekijä täyttää väkivallan uhrin kanssa riskinarviointilomakkeen. Jos henkilöllä on kohonnut riski joutua uudelleen vakavan väkivallan uhriksi, hänen asiansa käsitellään hänen suostumuksellaan viranomaisten yhteisessä kokouksessa. Yhteistyössä uhrille laaditaan konkreettinen suunnitelma turvallisuuden parantamiseksi. Tällaista monialaista yhteistyötä pitää lisätä, jotta väkivallan kierre saadaan katkaistua, Mykkänen kertoi.
Saarikko totesi, että väkivaltaa tai väkivallan uhkaa kokeneet tarvitsevat oikea-aikaista, tarpeitaan vastaavaa, moniammatillista tukea ja palveluja yli hallintorajojen.
– Ammattilaiset puolestaan tarvitsevat johdon tuen, aikaa ja osaamista moniammatilliseen yhteistyöhön. Esimerkiksi neuvoloissa ja perhekeskuksissa tarvitaan lisää osaamista, jotta puheeksi ottaminen, väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on mahdollista. Sekä uhri että tekijä, perheiden lapsia unohtamatta, on ohjattava tarvittavan hoidon ja tuen piiriin, jotta väkivallan ketju saadaan katkeamaan, hän painotti.