Helsingin kaupunginkanslian tuoreessa tutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä ja niiden sosioekonomisia ja väestöllisiä muutoksia vuoden 1990 jälkeen.
Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun lähiöissä oli muuta seutua selvästi matalampi tulo- ja koulutustaso sekä yleisesti korkeampi työttömyysaste. Jo vuonna 1990 lähiöissä oli keskimäärin matalampi koulutus- ja tulotaso kuin muilla alueilla, mutta ero oli pieni. Sen sijaan lähiöiden työttömyysaste oli tuolloin keskimäärin yhtä matala kuin koko seudulla.
Lähiöiden sosioekonominen asema on näin ollen heikentynyt yleisempään seudulliseen kehitykseen verrattuna niin tulotasolla, koulutustasolla kuin työttömyysasteella mitattuna 1990-luvulta lähtien.
Lähiöalueilla on myös havaittavissa monenlaisia väestörakenteen muutoksia vuosien 1990 ja 2014 välillä. Pääkaupunkiseudun lähiöissä väkimäärä on yleisesti vähentynyt, mikä näyttää olevan yhteydessä väestön ikärakenteen sekä perhe- ja kotitalousrakenteiden muutoksiin. Lähiöissä asuu aiempaa enemmän yksin asuvia ikääntyneitä asukkaita ja toisaalta vähemmän lapsiperheitä ja nuoria aikuisia.
Myös maahanmuuton vaikutus näkyy Helsingin seudun lähiöiden väestörakenteen kehityksessä, ja suurimmat muutokset ajoittuvat 2000-luvulle.
Lähiökohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavat, ja vaikka vieraskielisten osuus on kasvanut monissa lähiöissä, on myös lähiöitä, joissa vieraskielisiä on huomattavasti vähemmän kuin kunnissa keskimäärin.
Kehityksessä kuntakohtaisia eroja
Pääkaupunkiseudun lähiöt ovat tutkimuksen mukaan keskimäärin vahvemmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kehyskuntien lähiöt. Mutta myös pääkaupunkiseudun sisällä on eroja, sillä Espoon lähiöt ovat vahvimmassa sosioekonomisessa asemassa, kun taas Vantaan lähiöissä on keskimäärin korkeampi työttömyysaste sekä matalampi tulo- ja koulutustaso.
Helsingissä on puolestaan muita kuntia suuremmat lähiöiden väliset erot. Tunnusomaista Helsingille on se, että kaupungissa on sekä matalan että korkean sosioekonomisen statuksen lähiöalueita.
Eroja on myös rakennusaikojen välillä, sillä 1970-luvun lähiöt vaikuttavat olevan Helsingissä heikommassa sosioekonomisessa asemassa kuin 1960-luvulla rakennetut lähiöt. Lähiöiden kehityskuluissa on suuria eroja, vaikka monia alueita yhdistääkin samankaltaiset ominaispiirteet ja epäsuotuisat kehityskulut.