Rikosuhripäivystys haluaa seuraavan eduskunnan kiinnittävän erityistä huomiota lähestymiskiellolla suojatun henkilön turvallisuuden lisäämiseen sekä ihmiskaupan uhriksi joutuneiden henkilöiden avunsaannin parantamiseen.
Kansainvälisesti vertaillen rikoksen uhrit Suomessa ovat Rikosuhripäivystyksen mukaan verrattain hyvässä asemassa, mutta tiettyjen rikoksen uhreiksi joutuneiden asemassa on selkeitä parannustarpeita.
– Meillä on esimerkiksi paljon kokemusta tapauksista, joissa lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei noudata kieltoa. Näissä tapauksissa lähestymiskiellolla suojattu uhri joutuu oikeuden määräämästä lähestymiskiellosta huolimatta elämään jatkuvassa pelossa. Liikkuminen ja arjen toiminnat hankaloituvat, ja pahimmillaan uhri ei uskalla poistua kodistaan, sanoo Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas tiedotteessa.
– Näissä tilanteissa ei riitä, että poliisi poistaa henkilön paikalta ja ottaa hänet kiinni. Vapauduttuaan tekijä saattaa jatkaa kiellolla suojatun uhkaamista ja vainoamista. Lähestymiskiellon rikkomista käsitellään oikeudessa yleensä noin vuoden kuluttua siitä, kun rikosilmoitus on tehty. Se ei auta akuuteissa tilanteissa, hän lisää.
Rikosuhripäivystyksen kokemuksen mukaan ihmiskaupan ja työvoiman hyväksikäytön rikostutkintaan ei ole riittävästi resursseja ja viranomaisten tietämys rikosnimikkeiden soveltamisesta vaihtelee. Esitutkinnat venyvät jopa vuosien mittaisiksi tai rikokset jäävät tutkimatta kokonaan.
– Ihmiskaupan ja sen lähirikosten uhrien oikeutta palveluihin on vaikea ennakoida. Palveluiden saanti on usein sidoksissa ihmiskauppa-rikosnimikkeeseen. Hyvin samanlaista rikosta saatetaan tutkia myös kiskonnantapaisena työsyrjintänä, jolloin uhri voi jäädä rikosnimikkeen vuoksi ilman tarpeellisia palveluita. Tällöin uhri ei ole oikeutettu ihmiskaupan uhrin oleskelulupaan edes rikosprosessin ajaksi, sanoo Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg.
– Ihmiskaupan uhrin oleskeluluvan käsittelyaika on useissa muissa maissa muutaman päivän mittainen. Suomessa käsittely kestää luvatun 1–4 kuukauden sijaan usein yli vuoden. Tänä aikana uhrilla ei usein ole työskentelyoikeutta, ja he joutuvat elämään yhteiskunnan tuilla, vaikka heillä olisi tiedossa työpaikka ja mahdollisuus elättää itsensä, hän lisää.