Hankaluudetliittyvöt siihen, että yhteiskuntapoliittisten odotusten mukaan hoivajohtajien olisi ratkaistava hoivan laatuongelmia aktivoimalla alaisiaan. Mikäli alaiset kyseenalaistavat aktivoinnin mielekkyyden, näyttäytyy johtajien työ mahdottomana, jopa haitallisena, ilmenee tuoreesta väitöstutkimuksesta.
– Ristiriidat julkisen sektorin hoivajohtajien ja hoivatyöntekijöiden välillä tulevat vain lisääntymään, mikäli vanhushoivan taloudellisia resursseja ei lisätä. Samalla lähijohtajien eettinen paine kasvaa, kun he pyrkivät ratkaisemaan hoivan laatuongelmia lisäämällä alaistensa aktiivisuutta, omatoimisuutta ja motivaatiota, sanoo väitöstutkija Antero Olakivi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kahta ratkaisuehdotusta, joita yhteiskuntapolitiikassa on esitetty vastauksena julkisen vanhushoivan laatuongelmiin. Ensiksikin visiota, jonka mukaan laatuongelmia voidaan ratkaista uusilla, paljolti yksityiseltä sektorilta omaksutuilla johtamisopeilla, jotka tähtäävät hoivatyöntekijöiden ammatillisen aktiivisuuden, itsenäisyyden, sitoutumisen ja motivaation parantamiseen.
Toiseksi tutkittiin visiota, jonka mukaan laatuongelmia voidaan ratkaista rekrytoimalla hoivatyöhön valmiiksi sitoutuneita siirtolaistaustaisia hoitajia.
Hoitajista laatuongelmat johtuvat resurssipulasta
Väitöstutkimus tuo esiin, kuinka ratkaisuehdotukset aiheuttavat uudenlaisia ristiriitoja, kun niitä jalkautetaan hoivatyöpaikkojen sisäiseen keskusteluun.
Hoitajat eivät välttämättä hyväksy tulkintaa, jonka mukaan hoivan laatua voidaan parantaa kehittämällä heidän aktiivisuuttaan, omatoimisuuttaan ja motivaatiotaan.
– Hoitajille laatuongelmat voivat näyttäytyä ongelmina, jotka johtuvat ensisijassa resurssipulasta. Näiden ongelmien ratkaisemisessa hoitajien aktivointi ei tietenkään auta. Hoitajat voivat toimia aktiivisesti, jopa yrittäjämäisesti, mutta tällaisen toimijuuden vaatiminen tai odottaminen heiltä voi näyttäytyä hoitajille epäoikeudenmukaisena ja epäreiluna, Olakivi sanoo väitöstiedotteessaan.
Johtajille uutta toivoa
Tutkimus osoittaa, miten mainitut yhteiskuntapoliittiset ratkaisuehdotukset hoivan kehittämisestä voivat näyttäytyä houkuttelevina myös hoivatyöpaikkojen henkilöstölle.
Erityisesti visio, jonka mukaan lähijohtajat voivat ratkaista hoivan ongelmia kehittämällä alaistensa aktiivisuutta, itsenäisyyttä, sitoutumista ja motivaatiota tai rekrytoimalla valmiiksi yrittäjämäisiä siirtolaistaustaisia hoitajia.
– Tämä visio luo uudenlaista toivoa ja mielekkyyttä lähijohtajien työhön: heidän on mahdollista kehittyä omassa työssään, kehittää alaisiaan ja täten ratkaista hoivan ongelmia myös ilman lisäresursseja.
Samalla myös johtajiin itseensä kohdistuu uudenlaisia osaamisvaatimuksia: hoivatyön sisältöosaamisen lisäksi lähijohtajien on kyettävä olemaan johtamisen, aktivoinnin ja kulttuurisen monimuotoisuuden asiantuntijoita.
Samat visiot voivat näyttäytyä houkuttelevina myös hoitajille. Väitöstutkimuksessa ei löytynyt yhtään hoitajaa, joka ei olisi halunnut esittäytyä ja tulla nähdyksi aktiivisena, omatoimisena, sitoutuneena ja motivoituneena hoitajana.
– Mahdollisuus tulla nähdyksi näiden ihanteiden mukaisesti on erityisen tärkeää siirtolaistaustaisille hoitajille, joiden ammatilliseen osaamiseen ja sitoutumiseen on julkisuudessa kohdistunut myös epäilyjä, Olakivi toteaa.
Antero Olakiven väitöskirja The relational construction of occupational agency – Performing professional and enterprising selves in diversifying care work. tarkastetaan perjantaina 23.2. Helsingin yliopistossa.