Verkkouutiset

Lääketieteen tulee perustua näyttöön

BLOGI

Puoskarilain tarpeesta on puhuttu jo vuosia.
Ville Väyrynen
Ville Väyrynen
Erikoislääkäri, Gastrokirurgi.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Keskustelussa toistuvat termit ”vaihtoehtohoidot” ja ”täydentävät hoidot”. Ammattilaisen on hankala nähdä kummallekaan termille perusteita jos puhutaan lääketieteeseen liitettävästä toiminnasta. Jos vaihtoehtohoidot olisivat aitoja, näyttöön perustuvia vaihtoehtoja, niitä olisi yksinkertaisempaa nimittää hoidoiksi. Täydentävien hoitojen kohdalla pätee sama totuus. Hoito joko annetaan tai sitä ei anneta. Jos hoito tarvitsee täydentämistä, se on vielä kesken. Esimerkiksi hyvin sujunutta syöpäleikkausta voidaan täydentää solunsalpaajahoidoilla. Tällöin solunsalpaajat ovat tärkeä näyttöön perustuva osa hoitoa. Täydentäminen on osa hoitoa, ei mikään oma kokonaisuutensa.

Jos terveydenhuollon yksikössä tai sen ulkopuolella terveydenhuollon ammattilaisen toimesta annetaan lääketieteelliseksi tai sen osaksi miellettyä hoitoa, siihen pitää olla lääketieteelliset perustelut. Näiden perusteluiden tulee pohjautua näyttöön. Tiettyjä variaatioita ja vaihtelua tapahtuu myös varsinaisen lääketieteen maailmassa, mutta nämä vaihtelut ja uudet hoidot pyritään pohjaamaan näyttöön ja mahdollisuuksien mukaan satunnaistettuihin tutkimuksiin. Uskomushoidoissa näyttö taas perustuu yksittäisin tapauksiin, laaduttomiin tutkimusasetelmiin ja potilaiden kokemuksiin. Kun huomioidaan yleisesti tunnustettu placebo(lume)vaikutus, anekdootinomaisesti leviävät tarinat myönteisistä kokemuksista eivät tule yllätyksenä. Ne eivät kuitenkaan millään muotoa riitä näytöksi hoidon tehosta. Lääketieteen kehitys ja asema ei perustu, eikä voi perustua yksittäisiin kertomuksiin. Miksi hömpälle pitäisi antaa jalansijaa tieteen rinnalle yhtään kevyemmin perustein?

Julkinen terveydenhuolto kokee parhaillaan ja tulee jatkossakin kokemaan enenevissä määrin kasvavia kustannuspaineita. Vallitsevassa tilanteessa yhteistä, vakavasti otettavaan ja vakavissaan kehitettävään terveydenhuoltoon varattua rahaa ei voida kanavoida uskomusten maailmaan ja harmittomaan hömppään. Jos tätä hömppää ei markkinoida lääketiedettä täydentävänä tai pahimmillaan korvaavana hoitona, harvemmin siitä kuitenkaan on suurta haittaa. Siksipä en näe estettä tämänkään elinkeinon harjoittamiselle kunhan sen ero lääketieteeseen ei jää kenellekään epäselväksi. Myöskään verorahoja siihen ei ole perusteita kanavoida ennen tieteellisesti pitävää näyttöä hoitojen tehosta. Sitä, että joku kokee suolensa rauhoittuneen homeopatialla, ei vielä lasketa tieteelliseksi näytöksi.

Vaihtoehtohoito- tai täydentävä hoito -termeille ei siis ole perusteita. Uskomushoito on kuvaava ja sinänsä varsin tarkka, joten soisin sitä käytettävän yleisesti. Palveluita voi toki tuottaa jos niitä ei markkinoida vaihtoehtoina tehoaville ja tieteellisesti tutkituille hoitomenetelmille. Koska plasebovaikutus antaa monille asiakkaille positiivisen tunteen hoidon vaikutuksista, saattaisi myös hyvinvointihoito olla terminä hyväksyttävä. Tuolloin terminologia olisi tarpeeksi erillään lääketieteestä ja olisi samalla jotain uutta tuon negatiivisena pidetyn, mielestäni kuitenkin varsin totuudenmukaisen, uskomushoidon sijaan.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)