Jatkossa lääkärillä on entistä suurempi vastuu huolehtia määräämänsä lääkityksen tarpeellisuudesta ja lääkehoidon kustannuksista. Lääkkeen valinnan on perustuttava tehon ja turvallisuuden vahvistavaan tutkimusnäyttöön tai yleisesti hyväksyttyyn hoitokäytäntöön.
Lääkäreiden pitää jo nyt pääsääntöisesti merkitä lääkkeen käyttötarkoitus lääkemääräyksiin turvallisuussyistä.
Ensisijainen tapa määrätä lääkkeitä on määritellä hoidossa tarvittavan lääkkeen kokonaismäärä ja kirjata se lääkemääräykseen pakkauksina tai kokonaismääränä. Lääkärillä on kuitenkin jatkossakin mahdollisuus määrätä lääke myös lääkehoidon kestoajalle.
Pitkäaikaiseen hoitoon tarkoitettu lääkitys täytyy pääsääntöisesti aloittaa pienellä pakkauksella. Tämä toteutettaisiin erityisesti toimittamisen jaksottamisella.
Jos biologiselle lääkkeelle on saatavilla biosimilaareja, lääkkeen määrääjän on ensisijaisesti valittava näistä vertailukelpoisista ja vaihtoehtoisista valmisteista hinnaltaan edullisin. Toisin toimiessaan lääkärin täytyy perustella valintansa lääketieteellisesti ja myös merkitä perustelu potilasasiakirjoihin.
Ensi vuoden alusta kaikki lääkemääräykset on lähtökohtaisesti tehtävä sähköisesti. Teknisen häiriön tai kiireellisen lääkehoidon tarpeen vuoksi erityisestä syystä lääkemääräyksen voi tehdä myös kirjallisesti tai puhelinlääkemääräyksenä. Lääkemääräys on jatkossa pääsääntöisesti voimassa kaksi vuotta määräämis- tai uudistamispäivästä.