Helsingin yliopisto kysyi metsänomistajien mielipiteitä liito-oravan suojelusta. Kyselyyn osallistui yhteensä 80 maanomistajaa, joiden mailta luonnonsuojeluviranomainen oli etsinyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.
Hakkuurajoituksia kokeneista vastaajista kolme neljäsosaa oli tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä luonnonsuojeluviranomaisen toimintaan ja saamaansa päätökseen. Tyytymättömiä oli 16 prosenttia ja jokseenkin tyytymättömiksi itsensä koki hieman alle kymmenen prosenttia hakkuurajoituksia saaneista vastaajista.
Hakkuurajoitukset eivät tutkimuksen mukaan yksinään selittäneet tyytymättömien metsänomistajien kokemusta. Vastaajista, joiden hakkuita viranomaisen päätös ei rajoittanut, hieman yli neljä viidesosaa ilmoitti olevansa tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä. Tyytymättömiä tai jokseenkin tyytymättömiä viranomaisen toimintaan ja saamaansa päätökseen oli 12 prosenttia.
– Suurin osa metsänomistajista näyttää hyväksyneen kohtuulliset lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaukset, vaikka julkisen keskustelun perusteella voisi kuvitella muuta. Luonnonsuojeluviranomaisen toteuttama liito-oravan suojelu näyttää aiheuttaneen osin turhaa huolta, toteaa yliopiston tiedotteessa tutkija Maarit Jokinen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Liito-oravan suojelemiseksi asetettu luonnonsuojelulain ja metsälain mukainen menettely käynnistyy, jos Suomen metsäkeskukselle lähetetty metsänkäyttöilmoitus kohdistuu paikkaan, josta viranomaisen rekisterissä on havainto liito-oravasta.
Puolella vastaajista hakkuurajoitusalue oli alle 0,15 hehtaaria.