Kansanedustaja Marko Kilpi (kok.) olisi tiistaina ollut keskellä Kuopion väkivaltatekojen selvittelyä, ellei olisi kansanedustajana Helsingissä. Hän on siviiliammatiltaan vanhempi konstaapeli Kuopion poliisissa.
– Minulla on tietyllä tavalla ammatillista ahdistusta nyt. Vasta kun pääset tällaisiin tilanteisiin käsiksi, tulee se hallinnan tunne ja että näille asioille voidaan tehdä jotain, Marko Kilpi kuvailee tunnelmiaan eduskunnassa.
– Nyt kun on tällaisessa roolissa, että joutuu seuraamaan ulkopuolelta asiaa, se ei… Se myös tuntuu ahdistavalta, että kun on tiedossa, että nämä tällaiset ilmiöt elävät ja voivat hyvin. Tietoisuus siitä miten vaikea niitä on estää – se on vain tosi ikävä tosiasia, jonka kanssa pitää jotenkin elää, että tuollainen voi tapahtua.
– Ainoa mitä voin tietyllä tavalla tehdä, on täältä käsin saada tekeviä käsiä ja voimavaroja esimerkiksi mielenterveystyöhön, Kilpi tuskailee.
Juuri Verkkouutisten haastattelua ennen Marko Kilpi tapasi perhekodin johtajan. Keskustelu oli jälleen mennyt terapiapalvelujen puutteeseen ja kouluterveydenhoitoon.
– Se tulee se viesti joka suunnasta. Kun siitä huolimatta ei tapahdu mitään, se on turhauttava ja ahdistava asia. Siellä kouluissa me pystyisimme niitä tapauksia bongaamaan ja apu tarjoamaan. Eivät ne loppujen lopuksi liian isoja (vaatimuksia) ole, mutta kun yksikin nuori ihminen menettää henkensä, se on täysin kestämätöntä eikä sitä rahassa voi mitata.
Kansanedustaja-poliisin mukaan asiat unohtuvat ”niin p—n äkkiä”.
– Nyt on jokainen taas tuomitsemassa ja tämän asian kanssa kiihkoilemassa. Mutta viikon päästä se on unohtunut ja puhutaan taas eri asioista. Miten paljon pitää tapahtua? Se on kummallinen juttu, Kilpi toteaa.
Marko Kilven mukaan Kuopiossa järkytyksen määrä on juuri nyt niin iso, etteivät ihmiset kykene sanallistamaan tunnetta.
– Ymmärrän hyvin, että sitä on vaikea puhua sanoiksi, kun se tulee niin lähelle, se on musertavaa. Moni ei edes halua puhua, koska se on tällä hetkellä niin iso asia, kun tämä ensimmäinen shokki on menossa. Se tuntuu monen vetävän hiljaiseksi.
”Täysin sietämätöntä”
– On täysin sietämätöntä, miten vähän meillä on matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tarjolla nuorille, kuten myös varhaisen puuttumisen keinoja, Marko Kilpi puuskahtaa.
Hän huomauttaa, että 15 vuodessa alle 20-vuotiaiden mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrä on moninkertaistunut. Joka päivä mielenterveydellisistä syistä jää eläkkeelle keskimäärin seitsemän nuorta.
– Me emme tee varsinkaan lasten ja nuorten suhteen läheskään riittävissä määrin ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Juuri se olisi sitä tuloksellisinta ja edullisinta mielenterveystyötä. Hoidon piiriin liian moni nuori pääsee vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan jo laitoshoidosta, Kilpi sanoo.
– Silloin ongelmien korjaaminen on erinomaisen vaikeaa, monesti mahdotonta ja se johtaa nuoren ihmisen eläköitymiseen ja ajautumisen loppuiäkseen sairaanhoidon varaan ja yhteiskunnan kannattelemaksi. Pahimmassa tapauksessa nuoren ihmisen mielenterveydelliset ongelmat puhkeavat tavalla, jossa sivulliset ihmiset joutuvat uhreiksi.
Kansanedustajan mukaan kouluissa ongelmien huomaaminen ja niihin puuttuminen olisi helpoin ja luontaisin paikka.
– Siihen ei ole kuitenkaan riittäviä resursseja, eikä sellaista henkilöä, joka voisi asioihin oikealla tavalla puuttua. Useasti näissä tilanteissa hyvin lyhyellä interventiolla voitaisiin puuttua ongelmiin tuloksekkaasti, kun ongelmat ovat vasta nousemassa esiin.