Viime viikot on taas tehty kohuotsikoita hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Viimeinen kohu syntyi huhusta suurimpien kaupunkiseutujen kehyskuntien pakkoliitoksista. Nyt jo hallituspuolueiden kansanedustajienkin välillä kiistellään asiasta ja oppositio on iloisesti heittänyt lisää löylyä kiukaalle.
Miksi emme puhu varsinaisesta asiasta eli palvelujen turvaamisesta vanhenevalle väestölle? Olemme mielestäni keskittyneet liiaksi hallintoon kun olisi pitänyt keskittyä parempiin ja tehokkaammin tuotettuihin palveluihin. Kustannustietoinen, luova ja tehokas palvelu synnyttää kyllä tehokkaan hallinnon – mikäli johto ja hallinto oikeaoppisesti vyörytetään palvelun kustannuksiin.
Aloin itse tutkia teemaa muutama kuukausi sitten tarkemmin ja huomasin aivan hämmästyttävän asian. Sosiaali- ja terveysmenot ovat yli puolet kuntien menosta, mutta juuri kukaan ei tunnu tietävän, paljonko palvelut maksavat? Mikä on terveyskeskuskäynnin hinta? Entä paljonko on tehostetun palveluasumisen vuorokausimaksu tai päivähoidon kustannukset per lapsi päivässä? Joka kunnalla ovat omat laskutapansa ja ne eivät ole vertailukelpoisia.
Kunnat vertaavat myös omia palveluja yksityisten tuottamiin palveluihin, vaikka ne saavat palautuksen arvonlisäverosta. Eli koemme veromenetyksiä. Joissain palveluissa ei oteta huomioon sitä, että vuokraa alennetaan, koska asuntorahasto on antanut tilojen rakentamiseen 30 prosentin investointituen. Moniportaista johtamista ei usein lainkaan oteta huomioon kustannuksissa. Miten me voimme kehittää palveluja, mikäli emme tiedä paljonko palvelu maksaa ja onko se vertailukelpoinen toisen palvelun tuottajan kanssa?
Palvelun hinta ja laatu ovat oleellisia tekijöitä, mutta ennen mahdollista kuntauudistusta moni muukin kysymys kaipaa kipeästi vastauksia. Mitä julkisrahoitteisia tehtäviä yleensä pidetään oleellisina muutaman vuoden päästä? Mitkä ovat kuntien tehtäviä ja mitkä tehtävät siirtyvät valtiolle? Paljonko valtio antaa rahaa kunnille eri tehtävien suorittamiseen? Ilman näitä tietoja kuntien on mahdoton miettiä ja tehdä päätöksiä, mahtavatko ne pärjätä itsenäisinä toimijoina.
Väitän, että kun selvitämme nämä edellä mainitut asiat, havahdumme moniin järkyttäviin tosiasioihin. Saamieni tietojen mukaan nykyisin joissakin palveluissa voi olla jopa kahdeksan eri tason hierarkiaportaat? Tai miksi ihmeessä meillä on hirmuinen määrä erilaisia ja erikoisia kuntayhtymiä – juuri näitä hallinnon himmeleitä. Tai miksi samat poliitikot toimivat sekä palvelujen tilaajina valtuustoissa että samanaikaisesti palveluja tuottavien tahojen hallituksissa. Kuntapäättäjien on nyt itse havaittava luomansa hallintohimmelit ja kilpailun vääristymät.
Väitän, että toimintaa järkeistämällä ja valtion lainsäädäntövillitystä hillitsemällä pystyisimme samalla rahamäärällä tuottamaan paljon nykyistä enemmän ja parempia palveluja. Nyt uudistuksessa kuitenkin mennään vähän kuin puun latvasta tyveen. Ilman riittäviä tietoja halutaan luoda uudet hallinnolliset organisaatiot ja kunnat ja sitten vasta mietitään, mitä ne tekisivät. Yritysmaailma toimii toisinpäin. Toiminta järkeistetään ensin ja sitten mietitään toiminnan tasoon sopiva hallinto. Kunnissa vastaavanlainen järkeily saattaa tosin johtaa suurempiin kuntiin, mutta itse se on havaittava.
Harri Jaskari on kansanedustaja (kok.)