Liiton mielestä lakiesitykset vievät kuntalaisten peruspalveluita vahvaan valtion ohjaukseen sekä toiminnan että talouden osalta. Maakuntien itsehallintoa rajoittaa erityisesti verotusoikeuden puuttuminen.
Kuntaliitto ehdottaa huomattavia rajoituksia valtion oikeuteen ohjata päätöksentekoa maakunnissa.
– Lainsäädännön tulisi antaa joustoa alueellisiin ratkaisuihin esimerkiksi suurilla kaupunkiseuduilla ja harvaan asutuilla alueilla. Maakuntalain tulee olla kuntalain tapaan joustava ja mahdollistava niin, että kuntien ja maakuntien yhteistyö ja mahdollisuus sopia palvelujen hoitamisesta turvataan, liitto sanoo.
Uudistus sinänsä on Kuntaliiton hallituksen näkemyksen mukaan välttämätön ja sitä pitää viedä määrätietoisesti eteenpäin. Kuntaliitto kuitenkin haluaa, että uudistuksen jälkeenkin kunnilla on edelleen vahva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa.
Päätöksenteko saatava lähelle ihmistä
Kuntaliitto katsoo, että valtionohjauksen pitäisi keskittyä poliittisesti strategisiin kysymyksiin. Sen sijaan palveluita koskevat operatiiviset ammatillista ja alueellista asiantuntemusta edellyttävät asiat olisi jätettävä maakuntien päätösvaltaan.
– Tältä osin sääntelyä pitäisi lakiluonnoksissa purkaa olennaisesti ehdotetusta, Kuntaliitto esittää.
Ohjausjärjestelmän toimivuus ratkaisee, toteutuvatko uudistukselle asetetut palveluiden integraatiotavoitteet. Esitetty ohjausmalli on liiton mielestä vaikeaselkoinen. Palveluiden tuotannossa siirryttäisiin hallinnollisesta ohjauksesta omistaja-, sopimus- ja markkinaohjaukseen, mikä myös kaventaa maakuntien itsehallintovaltaa.
Tukipalvelujen organisoinnille liikkumavaraa
Kuntaliiton mielestä esitykset valtakunnallisista tukipalvelukeskuksista ja maakunnan palvelulaitoksesta pitäisi poistaa laista tyystin.
– Yhden valtakunnallisen toimitilayhtiön sijaan tulisi muodostaa useampia aidosti maakuntien ohjauksessa olevia alueellisia toimitilayhtiöitä. Vaaleilla valitulla maakuntavaltuustolla tulee olla suorat vaikutusmahdollisuudet sen vastuulla olevien palveluiden strategisiin linjauksiin ja oman palvelutuotannon kokonaisuuteen.
Kilpailuttamisessa puolestaan olisi Kuntaliiton mielestä tukeuduttava olemassa oleviin organisaatioihin. KL-Kuntahankinnat Oy:llä on monipuolinen kokemus maakuntien vastuulle siirtyvistä kunnallisten organisaatioiden hankinnoista. Myös ICT-palvelujen järjestämisessä pitää arvioida nykyisten organisaatioiden verkostomaiset hyödyntämismahdollisuudet.
Asiakas keskiöön
Kuntaliitto epäilee, että asiakaslähtöinen palvelujen integraatio ei toteudu esitetyssä mallissa.
– Valinnanvapausmalli tulee valmistella siten, että se ei johda väestön hyvinvointi- ja terveyserojen lisääntymiseen. Kunnilla tulee olla mahdollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauden piirissä olevien palveluiden tuottamiseen omistamissaan yhtiöissä.
Kuntaliiton käsityksen mukaan maakuntien edellytykset keskipitkällä aikavälillä selvitä sille laissa määrätyistä tehtävistä ja velvoitteista ovat heikot. Liiton mielestä verotusoikeus lisäisi päätöksenteon vastuunkantoa ja läpinäkyvyyttä.
Myös kunnan asema tarkasteluun
Kuntaliitto huomauttaa myös, että uudistuksesta puuttuvat kattavat laskelmat uuden kunnan talouden kestävyydestä uudistuksen jälkeen.
Kuntaliitto arvioi, että yksittäisiä kuntia joutuu suurten taloudellisten haasteiden eteen heikentyneen tulorahoituksen vuoksi ja kuntien investointimahdollisuuksien heikkeneminen vaikuttaa kielteisesti kokonaistalouden kehitykseen.
Kuntaliitto vastustaa sitä, että maakuntauudistuksessa puututtaisiin kunnan oikeuteen päättää tuloveroprosentistaan.
– Tämä merkitsee myös riskiä, että kunnille myönnettyjen lainojen korko nousee. Kuntien valtionosuusjärjestelmästä on tulossa erittäin vaikeasti hahmotettava, liitto kritisoi.
Kuntaliitto varoittaa myös vaarantamasta uudistukseen liittyvillä omaisuusjärjestelyillä kuntien mahdollisuuksia vastata niille jäävien palvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta.
Kuntaliitto katsoo, että sote-kiinteistöomaisuuteen liittyvät riskit on kohdennettava pääosin sille osapuolelle, joka omilla toimillaan pystyy vaikuttamaan kiinteistöjen käyttötarpeeseen. Tarpeettomaksi jäävien kiinteistöjen aiheuttamat taloudelliset riskit on jaettava kuntien, maakuntien ja valtion kesken.