Eduskunta keskusteli torstai-iltana muiden asioiden jälkeen vielä lisäbudjetista, josta lähes kaikki halukkaat olivat päässeet jo puhumaan keskiviikkona.
Varsin tyhjässä salissa muodostui tilanne, jossa lähes vierekkäin istuneet Eero Heinäluoma (sd.) ja Teuvo Hakkarainen (ps.) väittelivät pitkään keskenään tosiaan vastaan. Kaksikko käytti 14 puheenvuotoa, mutta jos mukaan lasketaan Heinäluomaa auttanut Pia Viitanen (sd.), hiillostivat he toisiaan 19 puheenvuoron ajan.
Pia Viitanen aloitti arvostelemalla työministeri Jari Lindströmin (ps.) alan karsintaa työllisyysmäärärahoista.
Teuvo Hakkarainen totesi Viitaselle, että ”nyt yritetään täällä laittaa taloutta kuntoon ja leikata tällä ja valtion velkaa saada pienemmäksi”.
Eero Heinäluoma kohdisti sanansa Hakkaraiselle todeten, että ”on paljon työntekijöitä, jotka voisivat tulla töihin, jos olisi pientä tukea työvoimatoimiston suunnalta”.
– Minä en mitään debattia ala tästä käymään, mutta minä olen aivan varma, minä tunnen Lindströmin sen verran hyvin, että hän tekee hartiavoimin tuolla töitä, että on töitä. Ja sen tekee, minkä pystyy. Aivan varma olen siitä asiasta, mutta kun ei ole jakaa kuin tyhjää, tyhjää kupissa, niin sieltä ei pysty nyhjäisemään, jos on tyhjä kuppi, ei ainakaan kapustalla ottamaan, Teuvo Hakkarainen vastasi.
Debattiahan siitä alettiin käymään.
– Kun edustaja Hakkarainen sanoi, että velaksi ei voida elää, niin joudun sanomaan teille, että samaan aikaan te ehdotatte 200 miljoonan euron autoveron laskua, joka rahoitetaan velalla. Vai onko teillä oma setelipaino siellä sahalla myös käytössä tämän rahoittamiseen?, Eero Heinäluoma kysyi.
– Siis te rahoitatte velalla, edustaja Hakkarainen, velalla tämän autoveron laskun. Ja te itse kerroitte, kenelle se hyöty menee. Se menee näille sileäkätisille, joilla on ostaa uudet bemarit ja uudet mersut. He saavat tuhansien eurojen hyödyn. Mutta sitten työttömien auttamiseen teillä ei ole muuta sanoa kuin, että yhtäkkiä ne rahat ovatkin loppu, yhtäkkiä ne ovat täysin loppu, Heinäluoma jatkoi.
Kyydissä ollaan
Teuvo Hakkarainen vastasi, että ”tässä kyydissä me olemme mukana nyt, ei siitä mihinkään pääse”.
– Tuohon, että me otamme velkaa: Se auton ostajahan maksaa sen. Ei se velkaraha suoranaisesti syömävelkaa ole, mikä sieltä tulee. Ja sitten näistä raharikkaista: Ei minua kiinnosta, minä olen köyhä jätkä ja joutunut pennusta asti tekemään vaikka minkälaista hommaa, ihan lapsesta lähtien. Kyllä minä tiedän, mitä se elämä on siellä, eivätkä ne raharikkaat pörssikeinottelijat paljon kiinnosta, Teuvo Hakkarainen sanoi.
Hakkarainen kysyi Heinäluomalta, miten hän iskisi varakkaiden suoneen kiinni.
– Tämä tie, että palkkoja lasketaan, on julma ja kova tie ja tulee näkymään kysynnässä. Aika monet unohtavat sen, että se, mikä on yhdelle yritykselle meno, on toiselle tulo. Sitten kun leikataan sitä palkkaa, niin siellä Viitasaarellakin osuuskaupassa näkyy vähemmän väkeä, ja ravintolassa sama juttu, Heinäluoma jatkoi.
Hakkarainen totesi kuulleensa, että hyväosaisten verotuksesta ei loppupelissä olisi tullut kovinkaan suurta kertymää.
Heinäluoma jatkoi arvostelemalla pakkolailla myös sahureilta otettavaa viittä prosenttia.
– Tapasin joku hetki sitten erään suuren sahan omistajan, joka kertoi omista sahakokemuksistaan ja tilanteistaan siellä sahalla. Heillä on sellainen tilanne, että kustannuksista 75 prosenttia on tukin hintaa — kolme neljäsosaa, 75 prosenttia, on tukin hintaa. Kahdeksan prosenttia on palkkakustannuksia. Puhuimme edustaja Hakkaraisen kanssa tänään, ja Hakkaraisen sahalla taitaa olla niin, että se on 20 prosenttia, Eero Heinäluoma sanoi.
Teuvo Hakkarainen totesi, että näistä ekonomisteista hän ei oikein tiedä. Sen sijaan Hakkarainen todisti luvuin, että sahoilla ei tehdä isoja kakkuja.
– Kyllä sydäntä lämmittää, kun kuuntelee edustaja Hakkaraisen todella lämmintä huolta puusta ja puun hinnasta ja metsänomistajista, Heinäluoma piikitteli.
Kille ja Kalle
Heinäluoma kysyi, heikennetäänkö myös Hakkaraisen sahalla työehtoja, jonka Hakkarainen kiisti.
– Kuinkahan pitkä ilta tästä tuleekaan, Teuvo Hakkarainen huokasi tässä vaiheessa.
– Tuohon kustannustasoon sen verran, että puun hinta on sahurin kannalta liian korkea, mutta sahuri haluaa laatupuuta, ja se tulee kasvattamaan. Silloin metsänomistajan myös on tehtävä sillä tili. Ja ne menevät käsi kädessä: jos halutaan hyvät tuotteet maailmalle, niin se puu pitää kasvattaa, Hakkarainen jatkoi.
Seuraavaksi edustajat väittelivät sahojen palkoista. Heinäluoma totesi, että puun lisäksi pitää hyviä sahureitakin kasvattaa.
– Oletetaan nyt, että minä työllistän Killen ja Kallen. Se on aivan varma, että se vie minulta, se on minulle sijoituskohde. Sen ensimmäiset pari vuotta se tuottaa tappiota, kun se koulutetaan siihen. Vaikka se olisi minkälaisen ammattikoulun käynyt, ei varmasti ole vielä seppä syntyessään. Minä tunnen sen verran hyvin sitä alaa, Teuvo Hakkarainen selvitti.
– Sitten siinä on Kalle, oppii homman äkkiä, se alkaa paremmin tuottamaan. Sitten on se Kille, ja saattaa olla, että se ei koskaan tuota yhtään, että se menee viivan alapuolelle, mutta sille asialle ei oikein tässä tilanteessa pysty tekemään mitään. Elikkä se on sen paremman työmiehen kustannus, periaatteessa näin, valitettavasti näin, Hakkarainen päätti.