Kun katsoo kuntien talouslukuja, on vaikea uskoa, että viime vuonna nähtiin yksi taloushistorian suurimmista romahduksista. Maailman bruttokansantuote putosi ennätykselliset viisi prosenttia, mutta Suomen kuntien taloustilanne parani.
Kuntien ja kuntayhtymien tulos oli viime vuonna peräti 1,7 miljardia ylijäämäinen. Ylijäämä tarkoittaa, että tulot ovat isommat kuin menot.
Viime vuosinahan kunnissa on totuttu päinvastaiseen eli alijäämäisyyteen. Se taas tarkoittaa, että kunnat joutuvat ottamaan velkaa kattaakseen menonsa. Vielä vuonna 2019 alijäämäisen tuloksen teki 223 kuntaa, mutta koronavuonna 2020 alijäämäiseen tulokseen päätyi vain 27 kuntaa.
Selitystä voi hakea verokorttiuudistuksesta, joka lykkäsi 350 miljoonaa euroa edellisen vuoden verotuloja viime vuodelle, mutta sen merkitys jää lopulta vähäiseksi. Todellinen selitys löytyy, kun katsoo valtion talouslukuja. Valtio velkaantui ennätysvauhtia. Se lainasi rahaa itselleen, mutta samalla se siis otti velkaa kuntien puolesta. Kunnat saivat jättimäiset kolme miljardia euroa koronan seurauksien hoitoon.
Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio sanoo, että valtio teki oikein lähtiessään tukemaan kuntia.
– Se oli hyvä liike. Valtio otti heti sen asenteen, että ollaan yhteisessä veneessä.
Hän sanoo, että koronakriisi poikkeaa ”normaaleista” kriiseistä. Jälkimmäiset alkavat usein finanssisektorilta, läikkyvät teollisuuteen ja iskevät lopulta palveluihin ja muualle yhteiskuntaan. Koronakriisi eteni päinvastoin. Virus lamaannutti palvelut melkeinpä yhdessä yössä, ja niistä talousvaikutukset lähtivät laajenemaan teollisuuden suuntaan ja finanssisektorille.
Kunnista suurimpia kärsijöitä olivat toisaalta suuret kaupungit, joissa palvelut ovat iso osa elinkeinoelämää, toisaalta matkailusta elävät alueet, kuten Lapin kunnat. Tähän nähden kiintoisaa onkin, että palvelukeskittymä Helsinki teki viime vuonna puolen miljardin euron tuloksen, mikä on asukasta kohti 760 euroa. Samaan lukemaan, 738 euroa per asukas, pääsi matkailusta riippuvainen Kittilä.
Kunnat saivat ”förskottia”
Kuntarahoitus on merkittävä rahoituksen järjestäjä kunnille, ja sen rooli kasvoi viime vuonna. Korona vaikeutti pankkien rahoitusta ja ne keskittyivät yksityissektoriin. Kunnissa kuitenkin toiminta jatkui eikä esimerkiksi suuria investointeja voitu yhtäkkiä keskeyttää. Kuntien investointitarpeet olivat yli viisi miljardia euroa, Kallio kertoo.
– Me hoidimme kuntien rahoitusta enemmän tai vähemmän yksin, ja kutsun sitä ”huoltovarmuudeksi”.
Jos viime vuosi sujuikin ihmeen hyvin, nyt kunnissa katsotaan jo eteenpäin. Näkymä ei ole ruusuinen. Kuntatoimijat ovat löytäneet mitä runollisimpia ilmaisuja kuvatessaan dystooppista maisemaa.
Esa Kallio puhuu ”förskotista”, joka tunnetusti tarkoittaa ennakkoon maksettua palkkaa. Hän toteaa, että viime vuonna kunnat saivat merkittävän piristysruiskeen tuleviin koronan aiheuttamiin kuluihin. Se pitää niiden talouden kunnossa hetken aikaa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta, koska koko maailmantalouden kuva on epävarma.
– Kysymys on siitä, kauanko förskottia riittää. Pitää pohtia, mikä on koronan toisen aallon vaikutus talouteen, ei vain Suomessa, vaan myös vientimaissa.
Hän muistuttaa, että perusasiat eivät kuntasektorilla ole muuttuneet mihinkään: rakenteelliset ongelmat säilyvät.
Kuntaliiton ekonomisti Minna Punakallio puolestaan puhuu rytmihäiriöistä.
Punakallio toteaa, että viime vuonna kuntien tulot kasvoivat melkein 12 prosenttia. Vielä tänäkin vuonna kokonaistulot kasvavat yli kahdella prosentilla eli noin miljardilla eurolla. Kasvua tulee muun muassa siitä, että koronatukia maksetaan edelleen. Sen sijaan vuonna 2022 kuntien tulot laskevat yli miljardi euroa, koska valtiolta saama rahaa kutistuu.
– Vuosien välillä on valtavia eroja. Tässä on todellisia rytmihäiriöitä luvassa, Punakallio sanoi helmikuussa Kuntaliiton taloustiistai-tilaisuudessa.
Ja mikä pahinta, kuntien tulot eivät pysy menojen tahdissa. Tänä vuonna menot kasvavat 2,5 miljardia euroa eli viisi prosenttia viime vuodesta.
Punakallio sanoo, että vaikka viime vuosi näytti tasapainoiselta, kuntien alijäämät lähtevät tänä vuonna taas kasvuun. Se merkitsee, että toimintaa rahoitetaan lainalla.
– Vuodet 2021 ja 2022 näyttävät retkahtavan parin miljardin alijäämän tuntumaan.
Konsulttiyhtiö FCG:n kuntatalousasiantuntija Eero Laesterä ihmetteli Kuntalehden seminaarissa helmikuussa, miten juuri nyt kuntien tilanne näyttää paremmalta kuin kertaakaan sitten vuoden 1994. Siihen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, Laesterä sanoo, ja löytää terveydenhuollosta oivan metaforan.
– Se on kuin piilossa oleva hammasmätä: nyt näyttää hyvältä, mutta 2022 näyttää todennäköisesti yhtä ankealta kuin aiemmin. Megatrendit taustalta eivät ole poistuneet mihinkään.
Megatrendeistä ehkä keskeisin on kestävyysvaje eli se, että julkisen talouden veropohja heikkenee väestön ikääntymisen takia. Tätä voidaan torjua joko leikkaamalla menoja, käyttämällä nykyiset rahat nykyistä tehokkaammin tai lisäämällä tuloja. Tulojen lisääminen tarkoittaa yleensä verojen korotusta tai verotulojen kohoamista parantuneen talouskasvun myötä.
Talouskasvusta ei kuitenkaan ole saatu apua. Bruttokansantuotteella mitattuna Suomi saavutti vuoden 2008 finanssikriisiä edeltäneen tason vasta runsaat kaksi vuotta sitten. Korona – josta Suomi näyttää selviävän vähemmin vaurioin kuin vaikkapa Espanja – pudotti bkt:n taas kymmenen vuotta taaksepäin.
Menojen leikkauskaan ei ota onnistuakseen. Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus onnistui vaivoin kääntämään velkaantumiskäyrän suunnan, ja Suomen julkinen velka laski hänen kaudellaan alle 60 prosentin bkt:sta.
Kun hallitus vaihtui, julkisen talouden tervehdyttäminen ei ole enää ollut yhtä tärkeä tavoite. Kunnille asetetaan lisää tehtäviä, mikä lisää niiden menoja.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on oppivelvollisuusuudistus, joka lisää kuntien menoja joka vuosi yli 150 miljoonalla eurolla. Summa riippuu siitä, kuka arvioi. Lisämenot johtuvat siitä, että koska opiskelu on pakollista, kuntien pitää ostaa oppilaille oppimisvälineet. Ne tarkoittavat ennen kaikkea kirjoja ja tietokoneita. Tällä hetkellä lukion ja ammattikoulun oppilaat maksavat ne itse. Matkakulutkin tullaan korvaamaan oppilaille yli seitsemän kilometrin matkoista.
Valtaosa kunnista vastusti uudistusta. Ne pelkäävät, että ennemmin tai myöhemmin rahat loppuvat.
Valtiovarainministeriöstä on luvattu kunnille, että valtio korvaa kunnille oppivelvollisuusuudistuksesta johtuvat lisämenot. Näin varmasti tapahtuukin, mutta kuinka pitkään lupaus on voimassa, kunnissa kysytään. Jos valtio joskus sopeuttaa menojaan, se voi leikata kuntien rahoitusta.
– Kun koko isoa pottia aletaan tervehdyttää, katseet kohdistuvat kuntien valtionapuihin, koska se on iso menoerä. Pelokkaana seuraan tulevia vuosia, sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen Kuntaliiton podcastissa.
Veronkorotusta voi toki jokainen kunta harkita. Sitä ne ovat joutuneet harkitsemaan tähänkin saakka: tänä vuonna keskimääräinen kuntavero rikkoi 20 prosentin haamurajan. Viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana kuntavero on laskenut vain kaksi kertaa, ja edellisestä kevennyksestä on aikaa 24 vuotta.
Sote sisältää kysymysmerkkejä
Sote-uudistus on yksi keino, jolla julkinen valta yrittää torjua ”rytmihäiriöitä”. Uudistus on monimutkainen vyyhti, kuntien kannalta siihen sisältyy useita kysymysmerkkejä. Esa Kallio lähestyy asiaa rahoituksen ja tase-erien kautta.
Kunnista siirtyy uusille hyvinvointialueille isoja omaisuuseriä. Niitä ovat sairaanhoitopiirien varat ja velat, sote- ja pelastustoimen varat ja velat sekä näiden kiinteistöt. Monissa tapauksissa varoja siirtyy enemmän kuin velkoja.
– Se tarkoittaa, että kuntien omavaraisuus laskee, Kallio huomauttaa.
Hän pohtii, mitä tapahtuu sellaisille kiinteistöille, jotka säilyvät kunnilla, mutta joille ei enää löydy järkevää käyttöä. Sellaisia voivat olla sote tai pelastuslaitosten rakennukset, jotka eivät sijaitse parhailla paikoilla, eikä hyvinvointialue halua niitä vuokrata käyttöönsä.
– Tämä kiinteistömassa jää kuntien käsiin, ja se on kaikkein hankalin. Se muodostaa ison kysymysmerkin pitkällä aikavälillä.
Sote-uudistusta on toistakymmentä vuotta yritetty saada valmiiksi, huonolla menestyksellä. Joko kansainväliset sijoittajat alkavat nostaa kuntien lainankorkoja viivästysten takia?
– Sijoittajat kokevat edelleen, että kuntien luottokelpoisuus säilyy erinomaisella tasolla. Mutta tätä on tehty jo niin kauan, että olisi keskeistä päästä ratkaisuun, Kallio sanoo.
Hän sanoo, että sijoittajien kanssa pelataan ”suhteellisuuspeliä”: Suomea verrataan usein Pohjoismaihin ja Hollantiin, ja jos kehitys näyttää suunnilleen samanlaiselta, ongelmia ei tule.
– Jos eroat omasta valtavirrasta, sitten tulee selitettävää.