Italia on saamassa neljännen hallituksen sitten marraskuun 2011. Sen pääministeriksi on nousemassa uuden polven poliitikko, Firenzen pormestari, keskustavasemmistolaista Demokraattista puoluetta (PD) edustava Matteo Renzi, 39.
Tiellään valtaan uuden polven poliitikko teki kunniaa samassa kaupungissa 500 vuotta sitten vaikuttaneelle Niccolò Machiavellille. Renzi pyrki PD pääsihteeriksi joulukuussa 2012 ja uudelleen viime joulukuussa ja voitti selvästi.
Kun Renzin valinta oli selvä, myös puoluetoveri, pääministeri Enrico Lettan, 48, johtaman hallituksen päivät olivat luetut. Vain kahdessa kuukaudessa hän nakersi maton Lettan alta. Viime viikolla Renzi vaati Lettan eroa, kutsui koolle puolueen johdon ja äänestytti Lettan hallituksen pihalle.
Lettan syrjäyttäminen oli hieman paradoksaalista, sillä hänen kaudellaan syvimmissä vesissä sitten toisen maailmansodan uiva Italian talous on alkanut osoittaa elpymisen merkkejä. Tärkeimmät uudistukset, kuten vaalilaki ja ns. rakenteelliset uudistukset, eivät kuitenkaan edenneet ainakaan Renzin mielestä tarpeeksi nopeasti.
Luottoluokituslaitos Moody’s jopa armahti Italiaa viime viikolla nostamalla sen luottoluokitusta ja katsoi maan näkymät vakaiksi. Fitch ei ollut yhtä armelias, vaan piti entisen luokituksen ja näkymät epävakaina. Fitch vetosi – eikä aivan aiheetta – maan poliittiseen epävakauteen.
Renzi kohtaakin entiset ongelmat. Italia ei ole ulkona kriisistä. Julkinen velka on yli 2000 miljardia euroa ja reilusti yli 130 prosentti bruttokansantuotteesta. Maassa on yli kolme miljoonaa työtöntä, nuorisotyöttömyys on yli 40 prosenttia. Ns. epätyypillisissä työsuhteissa on toiset kolme miljoonaa ihmistä.
Luottamus politiikkaan ja poliitikoihin on kärsinyt kriisin aikana totaalisen haaksirikon. Kaksi kolmasosaa kansalaisista katsoo, että maa menee väärään suuntaan. Luottamus Euroopan unioniin on romahtanut, enää vain neljännes italialaisista luottaa unioniin. Maan henkistä ilmapiiriä voi kuvata kamalaksi, ellei jopa vaarallisen huonoksi.
Oppositio on ulvonut viimeiset kaksi vuotta jokaisen hallituksen vaihtuessa vallankaappausta, koska ne on muodostettu ilman vaaleja presidentin kätilöiminä. Perustuslakia on kuitenkin noudatettu, eivätkä ennenaikaiset vaalit nykyisellä vaalilailla olisi muuttaneet tilannetta miksikään.
Matteo Renzi on tällä hetkellä maan selvästi suosituin poliitikko. Mutta kaataessaan puoluetoveri Lettan ja hänen hallituksensa, hän otti kovan henkilökohtaisen riskin. Italian ongelmavyyhti odottaa yhä ratkaisua ja Renzin kuherruskuukausi kansansuosikkina voi olla hyvin lyhyt.
On mahdollista, että hän kompastuu ja kaatuu vaalilakiin, jota hän käytti keppihevosena Lettan kaatamiseen. Oppositio pystyy vitkuttamaan sen käsittelyä kuukausia, ja yleinen mielipide vaatii yhä äänekkäämmin ennenaikaisia vaaleja – kävipä niissä miten tahansa.
Kirjoittaja on Verkkouutisten ja Nykypäivän toimituspäällikkö.