Samalla jalkapallo tuo esiin kansalliskiihkoa, rasismia, korruptiota ja on aina houkutellut diktaattoreja ja oligarkkeja.
Vesa Vares on valtiotieteen tohtori, poliittisen historian tutkija ja Turun yliopiston professori. Hän on aiemmin julkaissut useita poliittiseen kulttuuriin ja aatehistoriaan liittyviä teoksia ja nyt kohteena on jalkapallo, jota hän seuraa intohimoisesti. Tuloksena on teos Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo.
Fasismin ja natsismin otteessa
Benito Mussolinin johtamassa Italiassa jalkapallolla oli tärkeä tehtävä kansakunnan yhdistäjä. Suurten stadioneiden rakentaminen antoi todisteita järjestelmän mahtavuudesta. Brittien vaikutus haluttiin poistaa ja lajille kehitettiin omat italialaiset juuret nimeä myöten (calcio). Mussolinin kaudella luotiin myös vuonna 1929 koko Italian kattava liiga, Serie A.
Vuonna 1934 jalkapallon MM-kisat pelattiin Italiassa ja ne olivat loistava tilaisuus esitellä fasismin saavutuksia ulkomaille. Loppuottelussa kohtasivat Italia ja Tšekkoslovakia ja hallinnon riemuksi kotijoukkue voitti maailmanmestaruuden. Menestys jatkui, vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa Italian saavutti kultamitalin amatööripelaajien voimin.
Adolf Hitlerin Saksan hallinto ei ollut erityisemmin kiinnostunut jalkapallosta. Kansallissosialistien noustua valtaan jalkapallo tietenkin koki suuria muutoksia, juutalaiset suljettiin lajin ulkopuolelle ja maajoukkue uudistettiin.
Kansainvälisesti Saksan joukkue menestyi, vuoden 1934 MM-kisoissa tuloksena oli yllättäen pronssia. Tämänkin jälkeen maajoukkue saavutti useita voittoja.
Berliinin olympialaiset olivat Hitlerille hyvin tärkeät ja näissä kisoissa hän näki elämänsä ensimmäisen jalkapallo-ottelun. Führerille oli vakuutettu, että vastustaja Norja ei aiheuttaisi ongelmia. Saksan joukkueella oli suunnattomat menestyspaineet ja siksi altavastaaja onnistui yllättämään ja voittamaan ottelun. Norjan tehdessä 2-0 maalin Hitler poistui katsomosta.
Itävalta liitettiin Saksaan vuonna 1938 ja se näkyi myös jalkapallomaajoukkueessa, itävaltalaisia oli lähes puolet joukkueesta. Kahden eri pelityylin yhdistäminen ei tuottanut toivottua tulosta vuoden 1938 MM-kisoissa, Saksan tie päättyi jo alkulohkoon.
Sosialistimaiden jalkapallo
Toisen maailmansodan jälkeen sosialistimaiden jalkapallo tuli kansainvälisille areenoille. Vuonna 1945 Britannia kutsui Moskovan Dynamon joukkueen ystävyysotteluluihin, tarkoituksena oli vahvistaa sodanaikaista liittolaisuutta, joka tosin oli jo alkanut heikentyä.
Ennen kiertuetta Dynamon pelaajille tehtiin selväksi, että häviäminen kapitalistiselle joukkueelle oli mahdottomuus. Uhkaus toimi ja joukkue ei hävinnyt kiertueella yhtään ottelua, mikä yllätti britit. Neuvostopropagandalle kiertue oli täydellinen menestys.
Kokonaisuutena sosialistiset maat eivät kyenneet dominoimaan jalkapalloa kuten muita urheilulajeja. Neuvostoliitolla oli välillä jopa vaikeuksia selvitä mukaan MM -kisoihin ja urheilun jättiläinen DDR jäi jalkapallossa pikkutekijäksi. Sinänsä lähtökohdat olivat maailmanmestaruuskilpailuissa 1960-luvun alkuun saakka melko tasaväkiset länsivaltojen kanssa.
Vuoden 1962 MM-kisoissa puolet välierien joukkueista oli sosialistimaita ja finaalissa pelasi Tšekkoslovakia, joka hävisi Brasilialle. Yksittäisiä välähdyksiä nähtiin myöhemminkin, vuosina 1974 ja 1982 Puola saavutti MM-pronssia
Afrikan nousu
Afrikassa jalkapallo on lähes kaikissa valtioissa kansallislaji. Maailmanmestaruustasolla Tunisia onnistui ensimmäisenä afrikkalaisena maana ottamaan ensimmäisen otteluvoiton MM-kisoissa vuonna 1978, Meksiko kaatui maalein 3-1.
Vuoden 1982 kisoissa afrikkalaiset maat säväyttivät, Kamerun pelasi kolme tasapeliä ja Algeria voitti Länsi-Saksan. Molemmat tosin jäivät alkulohkoon, mutta toivat lisää uskottavuutta afrikkalaiselle jalkapalloilulle.
Kamerun jatkoi hyviä esityksiään 1990-luvulla ja optimistisimmat asiantuntijat arvioivat afrikkalaisen joukkueen voittavan maailmanmestaruuden vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvulla ei menestystä kuitenkaan tullut.
Afrikan maat ovat kuitenkin kansainvälisessä jalkapalloliitossa FIFA:ssa merkittävä poliittinen voima, jonka tukea järjestön johdon ja ennen kaikkea siihen pyrkivien on syytä hakea.
Venäjän kisat
Seuraavat jalkapallon maailmanmestaruuskisat pelataan tänä kesänä Venäjällä. Niitä varjostavat viime vuosien tapahtumat, kuten Krimin liittäminen Venäjään. Kiivaimmissa mielipiteissä ehdotettiin MM -kisojen ottamista pois Venäjältä, mutta mitään laajempaa boikottirintamaa kisoja vastaan ei syntynyt.
Syitä on monia, MM-kisoissa on kiinni erittäin suuria taloudellisia ja poliittisia arvoja. Vares toteaa, että FIFA:lle kyse on myös arvovallasta. Sillä on niin korruptoitunut maine, etteivät minkäänlaiset moraaliset argumentit vaikuta sen päätöksiin.
Venäjälle tärkeää on kisojen sujuminen ilman häiriöitä. Sen sijaan isäntämaan jalkapallojoukkueen menestykseen ei juuri uskota. Vareksen mukaan Venäjän maajoukkueen viime vuosien pelit eivät anna aihetta optimismiin.
Vesa Vares: Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo. Kustannusosakeyhtiö Otava. 414 sivua.
Kirjoittanut FT JARKKO KEMPPI