Kun saa ihmiset uskomaan mielettömyyksiin, heidät voi johtaa hirmutekoihin, 1700-luvun ranskalaisen valistusfilosofi Voltairen on sanottu lausuneen.
Vaikka usein toistettu sitaatti ei liene aivan sanatarkka, sen ilmentämä ajatus on amerikkalaistutkija Stephen Blankin mukaan edelleen ajankohtainen.
– Nykypolitiikassa Venäjän suhtautuminen Ukrainaan on ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka hänen huomionsa pitää kestävästi paikkansa, American Foreign Policy Councilissa toimiva Blank kirjoittaa.
– Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov toisti äskettäin kolme valhetta: Donbassissa ei ole venäläisiä joukkoja, konflikti Itä-Ukrainassa ei ole Venäjän invaasio vaan sisällissota eikä Malaysia Airlinesin lennon 17 alasampumisella heinäkuussa 2014 ole mitään tekemistä venäläisjoukkojen kanssa. Nämä kaikki ovat häikäilemättömiä valheita, eikä mikään pyörittely voi sitä Kremlin massiivisista yrityksistä huolimatta peittää.
Presidentti Vladimir Putinin hallinnon jatkuva epärehellisyys on Stephen Blankin mukaan johtanut monet näkemykseen, jonka mukaan Venäjän valtiota määrittää taipumus valehdella.
– Rinnakkain kulkee loppumaton kertosäe, jonka mukaan Venäjä on aina muiden katalien tekojen uhri – ei koskaan omien vastoinkäymistensä aiheuttaja, hän toteaa.
Blank katsoo Venäjän systemaattisen epärehellisyyden osoittavan, että Kremlillä ei ole aikomusta vetää venäläisjoukkoja Donbassista eikä palauttaa vuonna 2014 valtaamaansa Krimiä Ukrainalle. Venäjän neuvottelut Yhdysvaltain erityisedustajan Kurt Volkerin sekä Ukrainan, Ranskan ja Saksan kanssa ovat siis silkkaa silmänlumetta.
– Venäjä vain vahvistaa joukkojaan Krimillä sijoittamalla lisää S-400-ilmatorjuntaohjuksia ja investoimalla Krimille yhä enemmän voimavaroja, joita tarvittaisiin kotona. Se myös tukahduttaa jatkuvasti ihmisiä ja ilmiöitä, jotka nostavat esiin itsenäisen Ukrainan.
Ukraina jatkaa taisteluaan
Jos Ukraina taipuisi Minsk 2 -sopimukseen Venäjän tulkitsemalla tavalla, se johtaisi Blankin mukaan Venäjän tosiasialliseen ylivaltaan. Samalla Venäjä ei ole kuitenkaan itse tehnyt elettäkään toteuttaakseen omia sopimusvelvoitteitaan.
– Kriisin ytimessä on se tosiasia, että Venäjä ei voi edelleenkään hyväksyä Ukrainan itsenäisyyttä suvereenina ja erillisenä valtiona de jure. Moskovassa valta perustuu käsitykselle imperiumista, jolle kaikkien entisten Varsovan liiton jäsenmaiden on luovutettava osa suvereniteetistaan.
Blank tyrmää lännessäkin toistetut näkemykset, joiden mukaan Venäjän etupiirivaatimukset ovat seurausta lännen toimista Keski- ja Itä-Euroopassa.
– Venäjällä ei ole ensinnäkään ollut edellytyksiä hallita vuoden 1991 jälkeen Euraasiaa rauhanomaisesti tai demokraattisin keinoin. Tälläkin hetkellä hallitukset Keski-Aasiassa tavoittelevat laajempaa itsenäisyyttä samaan aikaan kuin Kiina on astumassa Venäjän paikalle. Valko-Venäjällä presidentti Lukašenka ärsyyntyy silmin nähden Venäjän pyrkimyksistä vallan kaappaamiseen, Blank sanoo.
Viimeistään vuodesta 2004 on hänen mukaansa ollut selvää, että myöskään ukrainalaiset eivät halua tinkiä itsenäisyydestään Venäjän hyväksi.
– Etupiiri on siis saavutettavissa vain voimankäytön, petoksen tai kumouksen keinoin, eikä se ole kestävästi mahdollista Venäjän todellisen voiman ja kyvyt huomioon ottaen.
Blank muistuttaa, ettei länsi ole myöskään yksipuolisesti edennyt maihin, jotka Venäjä mielestä syystä tai toisesta kuuluvat sen historialliseen vaikutuspiiriin.
– Päinvastoin, jokainen hallitus on toivottanut lännen – Naton tai EU:n muodossa – tervetulleeksi ja siten toteuttanut omaa suvereniteettiaan.
Ukrainan kohtalo on hänen mukaansa tullut taas kerran sidotuksi Venäjään. Vaikka tilanne on ruhjotun Ukrainan kannalta tukala, maalla on edellytykset selvitä pitkästäkin kamppailusta.
– Venäjä ei voi saada rauhaa ja Ukrainaa, ja se voi vain uneksia imperiumista, joka syntyisi liittämällä Krim ja Donbass. Sotaa täydessä merkityksessään tai myöskään rauhaa ei ole lähiaikoina odotettavissa, Blank sanoo.
– Lavrovin ja Putinin valheet osoittavat, etteivät he myönny hyväksymään imperiumin olevan ulottumattomissa. Siten he siis pelkästään nopeuttavat kehitystä, joka tulee aikanaan johtamaan heidän koko projektinsa – todennäköisimmin väkivaltaiseen – romahdukseen.