Maanantaina 88-vuotiaana kuollut paavi Franciscus onnistui pitämään yli vuosikymmenen ajan katolisen kirkon eri leirit yhdessä osin ohjaamalla heidän huomionsa muualle.
Times-lehdessä arvioidaan, että varsinaisia taisteluita uudistusmielisten ja traditionalistien välillä lykättiin Francisin kuoleman jälkeiseen aikaan. Hänet oli valittu paaviksi ulkopuolisena, sillä tehtävässä ei ollut aiemmin ketään Latinalaisessa Amerikassa kasvanutta.
Silloisen kardinaali Jorge Bergoglion vanhemmat olivat tosin italialaisia. Vatikaanin sisäpiirissä Francisin oletettiin ravistelevan hieman vallitsevaa järjestystä, mutta pidättäytyvän laajemman sisällissodan lietsomisesta.
Taustalla on pysyvä ristiriita siitä, missä määrin kirkon pitäisi muuttua kulttuurin ja sosiaalisten normien mukana. Katolinen kirkko on keskustellut seksuaalivähemmistöjen asemasta, pappien selibaatista ja naispappeudesta tekemättä kuitenkaan merkittäviä muutoksia aiempaan linjaan. Paavi Francis oli retoriikaltaan uudistusmielinen, mutta varsinaiset toimet jäivät usein puheiden tasolle. Merkittävin muutos oli hänen vaatimaton tyylinsä, joka näkyi pukeutumisessa, asumisessa ja kirkollisissa seremonioissa.
Franciscus uskoi liiallisen ”klerikalismin” koituvan kirkon tuhoksi. Hänen mukaansa katolinen kirkko tarvitsi ”vähemmän prinssejä ja enemmän pappeja”, jotta etäisyys tavalliseen kansaan ei muodostuisi liian suureksi. Hän muutti sävyä, mutta ei kirkon doktriinia.
Viime vuonna julkaistu Conclave-elokuva antaa viitteitä siitä, millaista taustavaikuttamista uuden paavin valinnassa voi olla. Tai vähintäänkin prosessiin liittyvistä kulisseista ja jakolinjoista. Paavi Franciscuksen seuraaja joutuu sovittelemaan konservatiivien ja liberaalien pitkäaikaisia arvoristiriitoja.
– En usko, että on mitään uskottavaa teologista syytä sille, miksei paavi voisi nimittää naispuolista kardinaalia, New Yorkin kardinaali Joseph Tobin on sanonut.
Konservatiivien vahvimpana ehdokkaana pidetään Unkarin kardinaali Peter Erdoa, joka on arvostellut pakolaisten majoittamista kirkon tiloissa. Kompromissiehdokkaaksi voi nousta italialainen Vatikaanin diplomaatti Pietro Parolin. Häntä pidetään monien asioiden suhteen pragmaatikkona.
