Draamapedagogi Ulla Nevanlinna kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kohtelusta, jota hän on kohdannut työmarkkinoilla lastenkulttuurin ammattilaisena. Nevanlinnan mukaan lastenkulttuurin arvostus on niin olematonta, että alan ammattilaisille ei olla valmiita maksamaan korvausta työstään.
Tilanne ei ole uusi, sillä Nevanlinna kertoo kohdanneensa arvostuksen puutetta jo 1980-luvulla.
”Olin vielä osin kotiäiti ja vedin lähikoulun draamakerhoa. Tuli päivä, kun rehtori ilmoitti, että koulun rahat ovat vähissä: ’Sinulle ei voida maksaa nyt mitään, mutta ethän sinä rahaa tarvitse, kun sinulla näyttää olevan niin kivaa muutenkin'”, Nevanlinna kertoo.
”Hain sitten apurahaa kaupungilta ja sain sata markkaa. Ihmettelin. Ihmettely muuttui haluksi vastata ”vitsiin vitsillä”. Ostin laatikollisen banaaneja, joita sitten syötiin esityksen lopulla yleisön kanssa yhdessä. Nykyään saan toki apurahoja vuosittain, mutta suurimman osan työstäni teen omarahoitteisesti”, hän lisää.
Kulttuurikasvatuksen merkitys on Nevanlinnan mukaan lasten kasvatuksessa tärkeä, vaikkei sitä voidakaan mitata kuten esimerkiksi lukutaitoa.