[vc_row][vc_column][rev_slider slidertitle=”valtionvelka” alias=”valtionvelka” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Valtiot ovat velkaantuneet viime vuosien aikana yhä kiihtyvällä tahdilla. Koronapandemian seurauksena myös Suomen velkataakka kasvaa kuluvan vuoden aikana noin 17 miljardilla eurolla yhteensä 123,3 miljardiin euroon.
Kehityksen taustalla on ollut laajamittainen ja pitkäkestoinen talouselvytys, jota keskuspankit ovat tukeneet muun muassa velkakirjojen osto-ohjelmilla. Lisääntyvä velkaantuminen ja matalat korkotasot ovat muodostuneet uudeksi normaaliksi, mutta kuinka kauan kehitys voi jatkua?
Onko olemassa velkaantumisen raja, jonka jälkeen riskit lisääntyvät merkittävästi?
Valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander pitää perusteltuna, että julkinen sektori ottaa nykyisessä tilanteessa iskuja vastaan ja pehmittää kriisin vaikutuksia kansalaisille ja yrityksille.
– Suuri osa päätetyistä toimista on luonteeltaan määräaikaisia. Julkinen velkasuhde ottaa tässä kriisissä kuitenkin ison harppauksen korkeammalle tasolle. Näin käy aina isoissa taantumissa ja kriiseissä, eikä tämä kriisi todennäköisesti jää viimeiseksi. Mitä korkeammalle velkasuhde nousee, sitä suuremmiksi kasvavat julkiseen talouteen kohdistuvat riskit, Mikko Spolander sanoo Verkkouutisille.
[rev_slider alias=”velka-ekonomistit-spolander”][/rev_slider]
Valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander. Kuva: Lehtikuva
– Siksi velkaantumisesta on syytä olla huolissaan. Tästä kriisistä seuranneen velkahörpyn Suomi kestää, mutta olennaista on pysäyttää ajallaan velkasuhteen kasvu ja alkaa kerätä kriisin jälkeen jälleen puskureita julkiseen talouteen tulevien taantumien varalle, Spolander jatkaa.
Suomen väestö ikääntyy ja julkiset menot nousevat automaattisesti, kun paljon julkisia palveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä jatkaa kasvuaan. Työvoiman määrän kutistuessa talouden kasvumahdollisuudet heikkenevät.
– Siinä mielessä on syytä olla huolissaan laajemmassa kontekstissa Suomen julkisen talouden kestävyydestä. Viime kädessä markkinat ratkaisevat sen, milloin kestävän velkatason raja ylittyy. Tämä riippuu paljon myös olosuhteista. Hyvinä aikoina kestävänä pidetty velkataso voi yllättävän kriisin sattuessa muuttua kestämättömäksi, Mikko Spolander arvioi.
Hän huomauttaa, että keskuspankin avustuksella voidaan harjoittaa väliaikaisesti kevyempää finanssipolitiikkaa kuin mihin osa maista pystyisi vain markkinarahoituksella.
– Pitkällä aikavälillä julkisen taloudenpidon tulee kuitenkin olla kestävällä pohjalla ilman keskuspankkia. Tärkeää on saada akuutin kriisin jälkeen talouden rakenteet kuntoon kaikkialla, ja sitä myöten julkiset taloudet kestävälle pohjalle, Spolander sanoo.
Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki jakaa huolen Suomen talouden rakenteista. Hän listaa hitaan tuottavuuskasvun, ikääntymisen, jatkuvasti laajentuvan julkisen sektorin ja kiristyvän verotuksen. Kehityksen pelätään vaikeuttavan yritysten toimintaympäristöä.
– Kustannuskilpailukyvyn liian heikko taso ja sen potentiaalinen heikkeneminen nostaa myös kysymyksen, kuinka suomalaiset yritykset pärjäävät tulevaisuuden entistä globaalimmassa ja kilpailullisemmassa maailmassa, Kotamäki sanoo.
Hänen mukaansa velkaantumisen tasoa voidaan pitää hyväksyttävänä vielä kuluvan vuoden aikana.
– Mutta nyt viimeistään vuoden 2020 lopussa kysymys pitäisi jo olla, että kuinka Suomen kansantalous saataisiin uuteen nousuun koronan jälkeen. Tarvitaan merkittäviä rakenteellisia toimia, jotka lisäävät tulevaisuuden uskoa sekä luottamusta julkisen talouden kestävyyteen. Yksittäistä lukua järkevälle julkiselle velkatasolle on mahdotonta antaa, mutta jokin tavoite velkasuhteen tasapainottamiseksi mahdollisimman nopeasti olisi hyvä.
– Esimerkiksi 75 prosentin velkasuhde vuoden 2027 alussa eli seuraavan hallituskauden lopussa voisi olla hyvä työoletus tässä vaiheessa, Kotamäki sanoo.
Ruotsilla on Suomea enemmän liikkumatilaa
Ekonomisti pitää täysin mahdollisena, että matala korkotaso säilyy vuosia tai jopa vuosikymmenen.
– Mutta todennäköisesti – ja toivottavasti – ennen pitkää korkotaso nousee. Ja jo pelkästään tämän riskin takia Suomen ja muidenkin maiden on edelleen pidettävä huolta julkistalouden kestävyydestä. Myös erilaisia talouskriisejä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tällöin velkataso saattaa nousta nopeasti, mutta myös julkisen velan korkoon kohdistuu painetta nousta. On ilmiselvää, että maan kyky reagoida talouskriiseihin on parempi, mikäli maan velkataakka on maltillinen, Mauri Kotamäki sanoo.
[rev_slider alias=”velka-ekonomistit-kotamaki”][/rev_slider]
Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki. Kuva: Lehtikuva
– Esimerkiksi Ruotsin tai Tanskan finanssipoliittinen liikkumatila nykyisen kriisin oloissa on erinomainen, koska velkataakka on muita maita maltillisempi, Kotamäki jatkaa.
Hän toteaa ihmisten usein ajattelevan, että juuri tässä hetkessä elettävä elämä olisi poikkeuksellista mihinkään muuhun ajankohtaan verrattuna.
– Ajatellaan, että tavanomaiset lainalaisuudet eivät päde. Tämä ajattelu on vaarallista ja on lähes poikkeuksetta johtanut pulmiin talouspolitiikan puolella. Suomi tekisi itselleen palveluksen, jos nykyinen julkisen sektorin rakenteellinen alijäämä käännettäisiin rakenteelliseksi ylijäämäksi, Kotamäki sanoo.
Velan suhde kasvaa matalista koroista huolimatta
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja varoittaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysongelmien pahentuneen entisestään.
– Pitkällä aikavälillä tavoiteltava ja järkevä velkataso on pieni, niin pieni, että pahan päivän koittaessa julkisella vallalla on runsaat resurssit yhteiskunnan tukemiseen, Kajanoja sanoo.
Hänen mukaansa mitään tiettyä rajaa ei voi esittää turvalliselle julkisen velan tasolle, mutta esimerkkejä voi hakea viime vuosikymmeniltä.
– Kun keskituloinen maa – eli ei vauras eikä köyhä – ajautui maksukyvyttömyyteen vuosina 1970–2008, sen ulkomainen velka suhteessa vuotuiseen bruttokansantuotteeseen oli keskimäärin hieman alle 60 prosenttia.
[rev_slider alias=”velka-ekonomistit-kajanoja”][/rev_slider]
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja. Kuva: Suomen Pankki
Ulkomaisen velan osuus oli Meksikossa 47 prosenttia vuonna 1982 ja Argentiinassa 50 prosenttia vuonna 2001, kun maiden ovet kansainväliseen velanottoon sulkeutuivat. Monet kehittyneet maat ovat pystyneet velkaantumaan huomattavasti enemmän, ja 1940-luvun jälkeen maksukyvyttömäksi on joutunut vain Kreikka.
– Euroopan velkakriisin aikana 2010-luvulla koroissa maksettava riskilisä kasvoi tuntuvasti sellaisillakin valtioilla, joilla ei ollut kovin paljon enemmän velkaa kuin Suomella. Tällä hetkellä olosuhteet ovat velanotolle paljon suotuisammat kuin tuolloin, mutta olosuhteet voivat tulevaisuudessa muuttua taas toiseen suuntaan, Kajanoja toteaa.
Velkataakan on sanottu pienenevän vähitellen suhteessa talouden kokoon ilman sopeutustoimia, jos nimellinen korkotaso on matalampi kuin talouden nimellinen kasvuvauhti. Lauri Kajanojan mukaan tähän oletukseen on turha luottaa.
– Tämä ei kuitenkaan välttämättä päde, jos julkisessa taloudessa on perusalijäämä eli alijäämä ennen korkomenoja. Ennusteiden mukaan ilman sopeutustoimia perusalijäämä on koronakriisin jälkeisinä vuosina Suomessa yhä niin suuri, että velan suhde talouden kokoon jatkaa kasvamistaan matalasta korkotasosta huolimatta, Kajanoja sanoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]