Kuka teillä imuroi? Kuka tekee päätöksen siitä, että imuroida pitää?
Kuka vie lapset harrastuksiin? Kuka tekee kauppalistan? Kuka laittaa ruuan? Kuka vaihtaa vaipan? Kuka leikkaa nurmikon? Kenen töiden perässä vaihdetaan paikkakuntaa? Kuka jää kotiin kun lapsi sairastaa? Kuka pitää perhevapaan?
Kuka perheessä päättää? Kuka on perheen pää?
Voisiko perheen sisäinen työnjako olla avain työelämän tasa-arvoistumisessa?
Naistenpäivän alla on taas julkaistu erilaisia tasa-arvotilastoja. Työelämän näkövinkkelistä ne ovat harvoin mairittelevia. Keskuskauppakamarin ja Kauppalehden torstaina julkaiseman selvityksen mukaan pörssiyhtiöiden hallituksissa on vain 189 naista. Tämä on 23 prosenttia hallitusten jäsenistä.
Epätasa-arvoisen tilanteen ratkaisuksi on esitetty naiskiintiöitä. Niitä vaati viimeksi perjantaina STTK:n puheenjohtaja Antti Palola. Kiintiöitä on kannattanut myös esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Europarlamentti on myös ajanut kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Hallituksen tekemän tasa-arvo-ohjelman mukaan naisten määrää hallituksissa tarkastellaan kesäkuussa.
Löytyisikö avain epäsuhdan korjaamiseen kiintiöiden sijaan tai ohella perheiden sisältä?
Moni yritysjohtaja jättää pätevän naisen nimeämättä hallitukseen tai alemmankin portaan työhön, koska hänellä on pieniä lapsia. Hän voi myös olla ”siinä iässä” eli ”vaarassa tulla raskaaksi”. Samassa elämäntilanteessa olevan miehen kohdalla ongelmaa ei usein ole – nuori isä saa paikan. Johtaja voi jättää naisen palkkaamatta tietoisesti tai tehdä epätasa-arvoisen teon täysin tiedostamatta.
Kuvittelit muuten mainitsemani yritysjohtajan todennäköisesti mieheksi, vaikka hän voisi olla myös nainen. Mielikuvat ja stereotypiat ovat tiukassa.
Jos miehet käyttäisivät enemmän perhevapaita ja ottaisivat enemmän vastuuta kodista ja perheestä, muuttuisivat ääneen lausutut ja piilotetut asenteet työelämässäkin pikkuhiljaa. Työssäkäyvän äidin pitäisi olla kotona samalla viivalla työssäkäyvän isän kanssa.
Helsingin seminaareissa on helppo kertoa, että ystäväpiirissä miehet ja naiset tekevät jo ihan samoja hommia kotona. Kaupunkikeskukset toimivat muutoksen airueina, mutta omastakin kokemuksestani voin vahvistaa, että todellinen muutos on vielä kaukana. Samaa kertovat esimerkiksi Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset. Vanhentuneet sukupuoliroolit istuvat tiukassa.
Voisin loppuun sivuhuomiona mainita, että kenties pahinta rakenteellista epätasa-arvoa on se, että tämä teksti oli päätyä roskakoriin. Julkaiseminen epäilytti tai jopa nolotti minua. Hermoilin luvassa olevaa mahdollista naureskelua: ”tyttö siinä taas vouhottaa”.
Itsesensuuri ja itsensä alentaminen on tasa-arvon näkökulmasta vaarallisinta. Oli kyse työelämästä tai jostakin muusta.