Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtaja Taina Susiluoto vastaa opetusministeri Li Anderssonin (vas.) kritiikkiin EK:n tilaamaa oppivelvollisuusselvitystä kohtaan.
Selvityksen kirjoittaneiden kasvatustieteen tohtori Peter Johnsonin ja nuorisotutkimukseen erikoistuneen dosentin Tomi Kiilakosken mukaan oppivelvollisuuden uudistusta voi kritisoida siitä, että se edustaa viime vuosina yleistynyttä pikapolitiikkaa, jossa isoja päätöksiä tehdään ilman järjestelmällisiä kokeiluja tai laajaa tutkimuspohjaa.
Ministeri Andersson vastasi kritiikkiin, että oppivelvollisuuden laajentamisesta on paitsi OECD:n ja Talouspolitiikan arviointineuvoston suositukset, myös tutkimusnäyttö niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Ministeri myös peräsi EK:lta omaa vaihtoehtoa oppivelvollisuuden venyttämiselle.
EK:n Taina Susiluodon mukaan liiton kritiikin kärki liittyy panostusten kohdentamiseen.
− Toinen aste on aivan liian myöhäinen vaihe yrittää ratkaista oppimisvaikeuksia ja perustaitojen puutteita. Tämän puolesta puhuvat Pisa-tutkimustenkin tulokset: lähes 15 prosenttia suomalaisnuorista päättää peruskoulun ilman jatko-opinnoissa tarvittavaa luku- ja kirjoitustaitoa ja matematiikan osaamista. Myös teettämämme tutkija-arvio korostaa, että oppiminen alkaa eriytyä jo alaluokilta alkaen, Susiluoto sanoo.
Hänen mukaansa elinkeinoelämä tarjoaa oppivelvollisuusuudistuksen vaihtoehdoksi niin sanottua perustaitojen osaamistakuuta.
− Sen ideana on varhainen puuttuminen oppimisvaikeuksiin jo peruskoulussa. Olennaista on oppimisanalytiikan hyödyntäminen, minkä ansiosta oppimisvaikeudet tunnistettaisiin jo siinä vaiheessa, kun osaamisen erot ovat helpoiten kurottavissa kiinni.
Susiluodon mukaan varhaisella puuttumisella ja tehokkaalla yksilöllisellä tuella varmistettaisiin, että jokaisella nuorella olisi riittävät äidinkielen ja matematiikan taidot peruskoulun päättyessä.
EK:n tarjoama vaihtoehto eroaa Susiluodon mukaan hallituksen uudistuksesta myös rahoituksen suuntaamisen osalta.
− Oppivelvollisuusuudistuksessa merkittävä osa lisärahoituksesta käytettäisiin oppimateriaaleihin ja koulumatkoihin. Elinkeinoelämän mallissa rahoitus kohdennettaisiin suoraan oppimisen tukeen.