Helsingin Sanomien tiedesivuilla on julkaistu lasten tiedekysymyksiä. Asiantuntijat kertovat vastauksina kysymyksiin muun muassa miksi sähköä ei voi nähdä, paljonko maapallo painaa, miksi eläinten ei tarvitse pestä käsiä ja miten ensimmäinen ohjelma voitiin ohjelmoida ilman ohjelmointiohjelmaa.
Kahdeksanvuotias Seela Sora on esittänyt kysymyksen ”kuinka pöhkö ihminen voi olla”. Siihen on vastannut Helsingin yliopiston apulaisprofessori Markus Jokela.
Vastauksessa ensin määritellään, että pöhköys voi pahimmillaan johtaa siihen, etteivät arjen askareet suju lainkaan.
– Usein kyse on siitä, ettei pöhkö tee järkeviä päätelmiä, ei näe miten asiat liittyvät toisiinsa eikä opi kokemuksesta. Niinpä pöhkö töppäilee ja sählää, apulaisprofessori selvittää HS:ssa Seelalle.
Äärimmäisen pöhköilyn seurauksena on vaikea selviytyä tavallisista pikkuasioista kuten kaupassakäynnistä.
– Toinen, lievempi pöhköyden muoto ilmenee, kun henkilö ei käytä omaa järkeään vaan seuraa vain muita. Tämä joukkopöhköys johtaa helposti hölmöilyyn, jota henkilö ei olisi omin päin tehnyt.
Myös fiksu ihminen voi Jokelan mukaan toimia pöhkösti, jos tarvittava tietämys puuttuu.
– Huippufiksujen jalkapallojoukkue ei menesty, jos kukaan pelaajista ei tunne sääntöjä.
Kaikki pöhköys ei hänen mukaansa kuitenkaan ole pahasta.
– Tieteen historiassa on useita tapauksia, joissa aluksi pöhköltä kuulostava ajatus onkin johtanut tärkeään oivallukseen, jota muut eivät ole osanneet edes kuvitella. Tällöin pöhköys on luovuutta.