Maailmalla kasvussa on co-parenting- tai partnered parenting -nimellä kulkeva ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että kaksi ihmistä hankkii ja kasvattaa lapsen yhdessä ilman romanttista parisuhdetta. Suomeksi ilmiötä voi kutsua esimerkiksi vanhemmuuskumppanuudeksi tai jaetuksi vanhemmuudeksi.
Vanhemmuuden muoto ei ole uusi, mutta se on ilmiönä huimassa kasvussa. Viime vuosina verkkoon on putkahdellut useita kansainvälisiä parinhakusivustoja, joilla tuhannet vanhemmiksi haluavat etsivät sopivia isä- ja äitikandidaatteja.
Taustalla on yleistyvä tilanne: paahdetaan kunnianhimoista työuraa, eikä parisuhteen rakentamiseen jää aikaa. Äkkiä huomataan, että biologinen kello tikittää lähtölaskentaa hedelmällisille vuosille. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan välttämättä näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaan vastuu vanhemmuudesta halutaan jakaa jonkun kanssa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille vanhemmuuskumppanuus on ollut tuttua jo pitkään. Heidän tapauksessaan puhutaan usein apilaperheistä, joissa lasta on alusta asti hankkimassa enemmän kuin kaksi vanhempaa, esimerkiksi naispari ja homomies. Nyt vaihtoehtoinen vanhemmuus on kuitenkin yleistymässä myös heterojen keskuudessa.
Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring arvioi, että Suomessa on jo satoja kumppanivanhempia. Moringin mukaan jaettu vanhemmuus toimii toisinaan jopa paremmin kuin tavallisen ydinperheen tapauksessa: lapselle valitaan toinen vanhempi huolellisesti ja suunnitelmallisesti järkiperustein.
– Vanhemmuuteen keskitytään vanhemmuutena, jolloin ei tule paineita parisuhteen ylläpitämisestä, hän sanoo.
Arvostelijoiden mielestä lapsi tarvitsee vanhemmiltaan romanttisen parisuhteen mallin. Moring on eri mieltä:
– Missään tutkimuksessa ei ole todettu, että lapsen kehitykselle olisi jotain haittaa siitä, että vanhempien väliltä puuttuu rakkaussuhde, hän sanoo.