Ruotsia piinaavasta jengirikollisuuden ja -väkivallan ongelmasta on tullut maan kuumin poliittinen puheenaihe. Ruotsin hallitus on saanut arvostelua ongelman epäonnistuneesta hoidosta.
Poliisi ja kriminologi Fredrik Kärrholm on julkaissut jengiväkivallasta hiljattain kirjan Gangstervåld (Fri tanke 2020). Hän kertoo Nya Wermlands Tidningenille ajatuksiaan Ruotsia runtelevan ilmiön taustoista.
Entinen jalkapalloilija Martin Mutumba sanoi elokuussa Dagens Nyheterin haastattelussa, että urheilijoiden sijaan haavoittuvan nuoren roolimalli voi olla huumeita käyttävä kaveri. Fredrik Kärrholm arvioi, että näkemyksessä voi olla perää.
− Rikollisilla on erittäin korkea sosiaalinen asema. Se on osa ongelmaa, gangsterikulttuurin ominaisuus ja merkittävä selitys rikollisuudelle.
Miksi nuoret valitsevat rikollisuuden tieksi statukseen ja rahaan?
− Heillä on erilainen näkemys oikeasta ja väärästä. Tärkeää olisi, että rikolliset saisivat pitkiä vankeusrangaistuksia. Tämä vähentäisi nuorten kannustimia valita rikollinen ura, Kärrholm arvioi.
Ruotsalaisnuorille pitäisi Kärrholmin mukaan pystyä opettamaan nykyistä paremmin moraalikäsitystä. Jos ongelmallinen käsitys oikeasta ja väärästä on peritty kotoa, voi ongelmaa olla hänen mukaansa vaikeampi ratkaista.
− Silloin perhe ja sukulaiset edustavat rikollista ihannetta. Olemassa on kuitenkin kaksi isoa ongelmaa. Näemme, että lähiöjengeissä, jotka eivät perustu sukulaisuuteen, on enemmän ihmisiä. Ne ovat väkivaltaisempia ja vaikuttavat suoraan kansalaisiin, Kärrholm kuvaa.
− Klaanit sen sijaan ovat enemmän järjestelmää uhkaavia. Nämä kaksi ongelmaa eivät ole täysin erillisiä mutta eivät täysin yhteneväisiäkään, hän jatkaa.
Onko näitä ihmisiä mahdollista saada elämään lain oikealle puolelle?
− Rikollisista nuorista, jotka tuomitaan suljettuun nuorisohoitoon ja jotka ovat lukitulla osastolla, yhdeksän kymmenestä jatkaa rikosten tekemistä. He ovat vaarallisia ja tekevät vakavia rikoksia.
Lyhytaikaisten seuraamusten järjestelmä on Kärrholmin mielestä sekä vaarallinen että kallis yhteiskunnalle. Hän jakaa monien kriminologien näkemyksen siitä, että pitkät vankeusrangaistukset eivät tee kenestäkään parempaa ihmistä.
− Ne eivät onnistu toimimaan pelotteena. Mutta vankilassa olevat henkilöt eivät voi tehdä rikoksia.
Kärrholm ehdottaa kirjassaan myös, että tuomitut rikolliset eivät saisi palata rangaistuksen suorittamisen jälkeen paikkakunnalle, jossa rikos on tehty.
− Nykyisin monet rikosten uhrit joutuvat kohtaamaan tekijän kadulla. Ongelma on erityisen iso pienemmissä kaupungeissa. Tällä tavoin hajotettaisiin myös rikollisia sosiaalirakenteita ja vähennettäisiin siten rikollisuutta, hän sanoo.