Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen Jarno Limnellin (kok.) mukaan vakoilua ja hybridivaikuttamista torjuvan lainsäädännön pitää olla ajan tasalla.
Ilkeämielinen vaikuttaja voi hänen mukaansa keksiä mitä tahansa kieroa toimintaa, jolla pyritään epävakauttamaan yhteiskuntaa ja aiheuttamaan pelon ja turvattomuuden tunnetta.
– Hybridivaikuttamisen keinoissa ja muodoissa on vain mielikuvitus rajana, sotatieteiden tohtori Limnell toteaa Verkkouutisille.
Hän toteaa, että Venäjän hybridivaikuttamisen työkalupakki on todella laaja.
– Uskon myös vahvasti, että Venäjä on tarkasti tietoinen lainsäädäntömme heikkouksista ja aukkokohdista, joita nimenomaan hybridivaikuttamisessa pyritään hyväksikäyttämään esimerkiksi disinformaation levittämisessä tai ihmisten ohjaamisessa itärajalle, jolla aiemmin pyrittiin luomaan hämmennystä. Siksi on tärkeää, että lainsäädäntömme on jatkuvasti valppaan arvioinnin kohteena, hän jatkaa.
Lainsäädäntöä hallitus on Limnellin mukaan ketterästi uudistanut. Hän viittaa muun muassa itärajan sulkemiseen, rajaturvallisuuslakiin ja venäläisten kiinteistökauppojen rajoittamiseen.
– Paljon on tehty paljon hybridivaikuttamisen torjumiseksi. Tosiasia kuitenkin on, että lainsäädännön jatkuvasta uudistamisesta huolimatta aukkokohtiakin voi edelleen löytyä. Lainsäädännöllä emme aina pysty etukäteen kaikkea tukkimaan ja turvaamaan, joten tilanteet vaativat ajoittain nopeitakin toimia, kuten itärajan tilanne mielestäni on osoittanut, hän toteaa.
Limnell sanoo, että iso haaste on myös teknologian huima kehitysvauhti. Ilkeämielinen taho voi käyttää esimerkiksi tekoälyä ja muuta teknologiaa Suomea vastaan.
– Digitaalisen yhteiskunnan haavoittuvuudet pitää ymmärtää mahdollisimman hyvin ja realistisesti, hän sanoo.
– Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää yhä vahvempaa teknologian huomioimista poliittisessa päätöksenteossa yli puoluerajojen.
Uusia välineitä viranomaisille
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen pohti Verkkouutisissa julkaistussa Näkökulma-kirjoituksessaan Suomen heikkoja kohtia hybridivaikuttamisessa.
Hän kirjoitti, että vuonna 2019 uudistetut tiedustelulait antoivat suojelupoliisille ja puolustusvoimille laajemmat valtuudet tietojen hankintaan, ja kyberturvallisuutta koordinoi oma keskuksensa. Monet harmaan alueen toimet, kuten kyberhyökkäykset, disinformaatio ja taloudellinen vaikuttaminen, jäävät kuitenkin hänen mukaansa edelleen riittävän torjunnan ulkopuolelle.
Vanhanen ehdotti Suomeen mekanismia, joka velvoittaisi ulkomaista rahoitusta saavat lobbarit, mediatoimijat ja järjestöt ilmoittamaan sidonnaisuutensa ja rahoittajansa julkisesti. Tällainen on käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Jarno Limnellin mukaan Suomessa kannattaa pohtia, olisiko tällaiselle mekanismille tarvetta.
– Toki meidän ei kannata kaikkia pyöriä Suomessa keksiä uudelleen, vaan ottaa hyviä toimintatapoja myöskin maailmalta. Emme tietenkään voi kopioida ihan suoraan, koska meillä on Suomessa aika paljon kansallisia erityispiirteitä, mitkä pitää ottaa huomioon, Limnell toteaa.
– Mutta kaikki yhteiskunnan resilienssiä ja turvallisuutta lisäävät ehdotukset ovat mielestäni harkinnan arvoisia, hän jatkaa.
Vanhanen ehdotti myös pysyvä ja viranomaiset yhteen kokoavaa kyber- ja vastavakoilukeskusta Suomeen. Tällä hetkellä suojelupoliisi, puolustusvoimat ja Kyberturvallisuuskeskus toimivat rinnakkain, mutta niillä ei ole yhteistä lakiin kirjattua komentorakennetta. Tämä toimii Vanhasen mukaan rauhan aikana, mutta kriisitilanteessa päätöksenteon rajat ja vastuut voivat hidastaa toimintaa.
Jarno Limnell on samaa mieltä, että Suomessa on melko hajautettu malli kyberturvallisuuden johtamisessa. Tätä hänen mukaansa selkeytetään valmisteilla olevassa ja historian ensimmäisessä Suomen kyberpuolustusdoktriinissa.
– Siihen erottomasti kuuluu eri viranomaisten roolin, johtamisrakenteiden ja myös poliittisen päätöksenteon arviointi, Limnell kertoo.
– Suomellakin tulee olla kyvykkyys myöskin vastatoimiin kybermaailmassa, joten doktriinissa on syytä selkeyttää niiden valmistelu ja poliittinen päätöksentekoprosessi. Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, mitä uskoakseni doktriinissa tullaan käsittelemään.
LUE MYÖS:
Kuka vaikuttaa Suomeen ja kenen laskuun?
”Suomen itäraja ei ole mielipidekysymys”