Tänään tiistaina on kulunut neljä vuotta Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta Ukrainassa.
– Se tarkoittaa 1461 päivää sotaa Euroopassa. (Venäjän presidentti Vladimir) Putin ei saanut blitzkrieg-hetkeään. Kiova ei kaatunut eikä Ukraina romahtanut, toteaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen X-palvelussa.
– Sota ei ole enää pitkään aikaan ollut vain taistelua alueista. Se on kilpailua kestävyydestä. Kuka väsyy ensin, kuka pystyy ylläpitämään sotakoneistoaan ja ennen kaikkea kuka saa poliittisen tukensa pysymään kasassa.
Vanhanen listaa kahdeksan oppia Ukrainan sodasta Euroopalle ja Suomelle.
1. Venäjä ei ole voittanut sotaa.
– Venäjä ei ole voittanut sotaa, vaikka se on pystynyt jatkamaan sitä. Kiovan torjuntavoitto, Harkovan läpimurto ja Hersonin vapautus osoittivat, että hyökkääjä voidaan pysäyttää. Vuosi 2026 kertoo kulutussodasta, jossa eteneminen mitataan metreissä.
2. Sodan mittakaava.
– Arviot jopa noin 1,2 miljoonasta venäläisestä tappiotapauksesta kertovat sodasta, joka kuluttaa valtioita teollisella logiikalla. Moderni suurvaltapolitiikka ei ole vain palannut Eurooppaan; se on palannut myös sodankäynnin mittakaavaan.
3. Innovaatiot.
– Rintamalla ei ratkaise yksi ihmease, vaan jatkuva sopeutuminen. Droonit, tykistö, pienet jalkaväkiryhmät ja sensorit muodostavat sodan arjen. Molemmat osapuolet oppivat toisiltaan, kopioivat ja kehittävät vastakeinoja kuukausien sykleissä.
4. Ukrainan haavoittuvuus.
– Energia, väestö ja mobilisaatio ovat sodan kriittisiä rajoitteita. Venäjä pyrkii murtamaan yhteiskunnan kestävyyttä iskuilla infrastruktuuriin. Ukraina pyrkii tekemään sodasta Venäjälle taloudellisesti ja sotilaallisesti kestämättömän.
5. Lännen vitkastelun hinta.
– Ukraina on usein saanut pyytämänsä kyvykkyydet liian myöhään. Jokainen viive on pidentänyt sotaa ja kasvattanut sen kustannuksia. Eskalaation pelko ohjasi alussa päätöksiä, vaikka Venäjä ei hidastanut omaa toimintaansa.
6. Venäjä.
– Moskova ei ole saavuttanut läpimurtoa, mutta se on osoittanut kykynsä sopeutua ja jatkaa sotaa raskaista tappioista huolimatta. Tämä tekee sodasta vaarallisen muille. Pitkä sota suosii sitä, joka hyväksyy suuret kustannukset.
7. Suurvaltapolitiikka.
– Sota on sitonut Venäjää yhä tiukemmin Kiinaan. Halpa energia, yuan-kauppa ja teknologiset kiertotiet ovat muuttaneet riippuvuuden rakenteelliseksi. Venäjä ei ole Kiinan liittolainen, mutta sen liikkumatila maailmalla on kaventunut.
8. Suomi ja Eurooppa.
– Turvallisuus ei rakennu toiveiden varaan vaan kykyyn varautua oikeaan sotaan. Ukraina muistuttaa meitä siitä, että toimiva pelote, puolustuskyky ja liittolaisuudet ovat rauhan edellytys eivätkä sen vastakohta.