Täysimittainen ja pitkittynyt sota Ukrainassa on pakottanut Kremlin harjoittamaan riskialttiimpia toimia, joilla on ollut taloudellisia vaikutuksia. Omien sotatoimien ja lännen asettamien pakotteiden keskellä Venäjän hallitus on viime vuosina muokannut valtion budjetteja tarpeidensa mukaan, mikä on tarkoittanut niiden korjaamista monta kertaa vuodessa ja alijäämän kasvamista suuremmaksi kuin oli suunniteltu.
Hallituksen pitkän ajanjakson – vuosiin 2036 ja 2042 ulottuva – budjettiennuste osoittaa, että käynnissä ei ole vain sopeutuminen sota-ajan vaatimuksiin, vaan koko budjettipolitiikan muutos. Ennuste olettaa jyrkkää pudotusta valtion öljy- ja kaasutuloissa, jotka aiheuttavat vuosittaisen budjetin alijäämän käytännössä koko ennustejaksolle.
Vuosittaisella 2–4 prosentin alijäämällä ja veronkorotuksilla voidaan ennusteen mukaan ylläpitää suhteellisen korkeita valtion menoja. Sen seurauksena julkinen velka kuitenkin kasvaa nopeasti: maltillisessa skenaariossa 32 prosenttiin ja pessimistisessä skenaariossa yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Tämä tarkoittaa, että 22 vuoden tasapainoisen valtiontalouden jälkeen Venäjän tulojen ja menojen suhde palaa 1990-luvun puolivälin tasolle, mutta maan johto uskoo, että se pystyy hallitsemaan velan. Vladimir Putin toisti tämän 19. joulukuuta 2025 pidetyssä mediatilaisuudessa.
– Laskimme kollegoideni kanssa eilen, että [valtion velka] on noin 17,7 prosenttia [bruttokansantuotteesta] eikä sen pitäisi nousta yli 20 prosentin seuraavan kolmen vuoden aikana, väitti Putin.
Vaikka Venäjän julkinen velka on hyvin matala, Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan se kuitenkin jo viime vuonna ylitti 20 prosentin rajan ja oli vuoden lopussa 23,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Putin ja IMF:n lukujen eroa selitetään erilaisella laskutavalla: Venäjän valtiovarainministeriö ottaa huomioon vain liittovaltiotason velat, mutta IMF koko julkisen talouden velkataakan.
Venäjän valtion veloille on ominaista, että niiden hoitokulut ovat varsin korkeat. Se on merkittävin este velan turvalliselle kasvattamiselle. Ulkoisten rahoitusvaihtoehtojen puuttuminen ja korkea korkotaso pahentavat tilannetta. Valtionlainojen hoitokulut ovat jo nyt yli 14 prosenttia vuodessa, ja pelkästään lainalla rahoitetaan jo nyt enemmän kuin budjetin viivalle ”Turvallisuus ja lainvalvonta” on laskettu – noin yhdeksän prosenttia budjetin menoista.
Toinen riski on ylioptimistiset odotukset talouden kasvusta, joilla pönkitetään tulolaskelmia. Kuten jo vuonna 2025 nähtiin, valtion muilla tulonlähteillä ei pystytty kompensoimaan öljy- ja kaasutulojen pienenemistä. Siksi lainanotto kasvaa yhä ja uhkana on velkakierteeseen joutuminen, jolloin lainanoton yhdeksi pääsyyksi tulee vanhojen lainojen hoitaminen.
Venäjän tiedeakatemian tutkijat ovat IMF:n julkaisemaan valtioiden lainanottoa käsittelevään tutkimusraporttiin nojautuen väittäneet, että Venäjä voi aika turvallisesti lisätä julkisen velan määrän 90–100 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Joka tapauksessa Kremlin poliittiset prioriteetit ja riskipolitiikka näyttävät lopettavan Putinin aiemmin painottaman konservatiivisen valtiontalouden hallinnan.
