Kun Laura Varjokari sai lapsena kavereiltaan synttärikutsuja, hän jätti usein menemättä. Eikä kertonut kutsuista mitään äidilleen.
– Äiti olisi varmasti halunnut ostaa kivoja lahjoja, mutta ymmärsin itse, ettei meillä ollut niihin varaa, kertoo Varjokari Nykypäivä-lehden haastattelussa.
Laura kasvoi ison osan lapsuudestaan Itä-Helsingin Kontulassa neljä vuotta nuoremman siskonsa ja yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Äiti oli työtön ja perhe sai toimeentulotukea.
Leipäjonot tulivat tutuiksi. Vaatteet hankittiin kirpputoreilta – ”jotka eivät silloin olleet niin muodissa kuin nyt”. Lomamatkoista Laura ja hänen siskonsa saattoivat vain haaveilla. Lukiokirjojen osto mahdollistui Pelastakaa Lapset ry:n tuella.
31-vuotias Laura Varjokari kertoo tarinaansa nyt Helsingin Vallilassa sijaitsevassa kaksiossa keittiön pöydän ääressä. Työpäivä käräjänotaarina eli tuomioistuinharjoittelijana Helsingin käräjäoikeudessa on takana.
”Paljon myös itsestä kiinni”
”Lapsiperheiden köyhyys periytyy”. ”Eriarvoisuus kasvaa”. Tällaisia otsikoita näkee usein mediassa ja löytyy niille katettakin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut syrjäytymisen kehitystä laajasti tarkastelemalla vuonna 1987 syntynyttä ikäluokkaa vuoden 2008 loppuun saakka. Raportissa todetaan vanhempien köyhyyden, päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien kytkös lasten myöhempään hyvinvointiin. Myönteiset ihmissuhteet ja onnistumisen kokemukset esimerkiksi koulussa tai harrastuksissa voivat kuitenkin suojata syrjäytymiseltä.
Laura Varjokari on sattumalta syntynyt vuonna 1987.
– Itseäni ovat aina ärsyttänyt puheet siitä, että jos olet köyhästä perheestä, sinusta ei voi tulla mitään. Kyllä tämä on paljon myös itsestä kiinni, Varjokari sanoo.
Koulumenestys siivitti
Laura Varjokari kertoo olleensa jo pienestä pitäen määrätietoinen. Periksi antamaton. Ja perfektionisti. Hän sanoo ymmärtäneensä jo lapsena, ettei heillä ole ”mitään rikkauksia tai suhteita, joilla voisi saavuttaa paremman elintason”.
– Tajusin, että jos jotain elämässäni haluan, minun on itse se tehtävä. Ja ajattelin, että koulutie on ehkä se ainoa tie.
Koulussa menestymistä kannusti ukin lupaama kymmenen markkaa jokaisesta kympistä kokeessa. Peruskoulun päättötodistuksessa Lauran keskiarvo oli lopulta 9,8. Varjokari antaa myös vuolaasti tunnustusta opettajilleen.
– Kaikki opettajani ovat olleet tosi hyviä. En ymmärrä, miksi opettajia haukutaan. En ole tavannut ikinä huonoa tai ikävää opettajaa.
Laura Varjokarin pitkäaikainen unelma toteutui toissa keväänä, kun hän valmistui oikeustieteen maisteriksi. Nykyisin Varjokari on naimisissa ja hänellä on pieni lapsi. Työn ja luottamustoimien lisäksi hän tekee myös vapaaehtoistyötä.
Nykypäivässä julkaistu Laura Varjokarin haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan Verkkouutisten Plus-osiosta ilmaiseksi kirjautumalla.
