Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on viime vuosien aikana noussut entistä merkittävämpään asemaan Ukrainan sodan ja Natoon liittymisen myötä. Suomi on kokoaan suurempi vaikuttaja maailmalla tasavallan presidentin Alexander Stubbin ansiosta. Hän on poikkeuksellisen ansiokkaasti pyrkinyt edistämään rauhaa kansainvälisen politiikan keskiössä. On selvää, että turvallisuuspolitiikka tulee olemaan yksi keskeinen seuraavien eduskuntavaalien teema.
Julkisen talouden vahvistamisesta käydään yhä enemmän keskusteluja kohti eduskuntavaaleja. Talouskasvu antaa vieläkin odottaa itseään, ja työttömyys on yhä ennätyksellisen korkealla tasolla. Jäänmurtajatilaukset tuovat toivottua piristysruisketta Suomen synkkiin talous- ja työttömyystilastoihin.
Talouden ja turvallisuuden rinnalla tulevissa eduskuntavaaleissa on vähintään yhtä tärkeänä teemana koulutus ja osaaminen. Ne luovat mahdollisuudet sekä talouskasvulle että turvallisuuden rakentamiselle. Siksi koulutus ja osaaminen ovat tärkeä osa kokonaisturvallisuutta.
Tällä hallituskaudella koulutukseen on yhtäälle lisätty rahoitusta mutta samalla toisaalta leikattu sitäkin enemmän. Koulutusjärjestelmä ei toimi eikä osaamistasoa saada nousuun, ellei koko koulutusketjusta huolehdita.
Suomalaisten koulutususko on viime aikoina huolestuttavasti laskenut. Vuoden 2024 Nuorisobarometrin mukaan vain 58 prosenttia nuorista uskoo, että koulutus parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Lisäksi vain 70 prosenttia nuorista uskoo, että hyvä koulutus takaa pysyvän työn.
Koko 2000-luvun ajan koulutuksen rahoitusta ja resursseja on höylätty. Samanaikaisesti Pisa-tulokset ja koulutustaso ovat luisuneet alamäkeen. Suunnan on käännyttävä, ja Suomi on nostettava takaisin koulutuksen kärkimaaksi.
Hallituskausittain vaihtuva tempoileva ja ennakoimaton koulutuspolitiikka ei ole yksilön eikä yhteiskunnan etu. Suomi tarvitsee pitkäjänteisen suunnitelman koulutus- ja osaamistason nostamiseksi. Koko koulutusketjun on toimittava, rahoituksen ja resurssien on oltava riittävät, ja opettajien on oltava koulutettuja ja kelpoisia.
Riittävän pienellä ryhmäkoolla voidaan varmistaa työrauha ja opettajalle aikaa kohdata jokainen oppija. Jokaisen on myös saatava tarvitsemaansa tukea oppimiseen. Kasvavissa nuorten mielenterveyshaasteissa on parannettava oppilas- ja opiskeluhuollon resursseja, ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen toimia, nopeampaa hoitoon pääsyä ja jatkuvuutta sekä saatavuutta. Ammatillisen koulutuksen arvostusta on nostettava ja lähiopetuksen määrää lisättävä, jotta osaajapula hellittää. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on tehtävä laatu edellä.
Turvallisuusnäkökulmasta koulutuksen merkitys on myös kiistaton. Korkeasti koulutettu väestö on vähemmän altis ulkopuolisille vaikuttamisyrityksille, kuten hybridivaikuttamiselle. Sisäisen turvallisuuden näkökulmasta kaikille avoin ja maksuton koulutusjärjestelmä estää syrjäytymistä ja polarisoitumista.
Suomen koulutusjärjestelmää ja opettajankoulutusta arvostetaan yhä maailmalla. Koko koulutusjärjestelmän tulevaisuus rakentuu opettajien ja opetusalan johtajien varaan. On
käsittämätöntä, että Suomessa ei vieläkään edellytetä koulutusta eikä kelpoisuutta opettajan työhön pitkissäkään sijaisuuksissa. Tällainen ei ole mahdollista juuri missään muussa korkeakoulutetussa ammatissa.
Suuri osa suomalaisista opettajista on tyytyväisiä ammattiinsa, mutta huolestuttavan moni pohtii alan vaihtoa. Suomessa pitää olla jatkossakin koulutettuja, työssään hyvinvoivia opettajia ja pedagogisesti päteviä esihenkilöitä. Ilman heitä kokonaisturvallisuus vaarantuu. Suomen kestävä tulevaisuus rakennetaan koulutuksen, osaamisen ja laadukkaan opetuksen varaan.
