Akava kertoi tänä aamuna julkisuudessa, että sen 35 jäsenliitosta vain yksi haluaa jatkaa palkansaajakeskusjärjestöjen yhdistymiseen liittyvää hanketta. Huomenna 16.1. järjestetään tilaisuus, johon on kutsuttu kaikki liitot ja keskusjärjestöt keskustelemaan yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisuudesta perustaa vain yksi keskusjärjestö.
Onko Akavan ulostulossa siis kyse mielenilmauksesta? Ei ole.
Onko Akava sitten olevinaan jotenkin parempi kuin muut? Ei ole.
Minä ja useat liittojohtajamme osallistumme huomiseen tilaisuuteen, koska palkansaajajärjestöjen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää ja meidän kaikkien on syytä olla mukana yhteistyöhön tähtäävässä keskustelussa.
On aivan luonnollista ja myös välttämätöntä, että kaikki palkansaajajärjestöt haluavat uudistaa ja järkeistää toimintaansa sekä vahvistaa edunvalvontaansa. Kunkin on kuitenkin ajettava omien omistajiensa eli jäsentensä etua, vaikkakin yhteistyössä muiden kanssa. Akavalaisten etu on, että Akava säilyy itsenäisenä ja kasvavana keskusjärjestönä.
Noin 600 000 akavalaista työskentelee lähinnä asiantuntijoina, esimiehinä ja johtajina tehtävissä, jotka edellyttävät erityisosaamista ja useimmiten korkeakoulutusta. Akavalaisten ja SAK:laisten koulutus, työn luonne ja työelämän haasteet ovat yhä melko erilaisia, vaikka yhtäläisyyksiäkin totta kai on.
Akavalaiset tekevät erilaisten tilastojen ja selvitysten mukaan muita palkansaajaryhmiä pitempiä työpäiviä, heidän työ- ja vapaa-aikansa ovat pirstaloituneempia kuin muilla, heidän työnsä on henkisesti kuormittavampaa ja kiire yleisempää kuin muilla palkansaajilla. Erityisesti nuoria koulutettuja kuormittavat erilaiset epätyypilliset työsuhteet ja yhä useampi valmistuu korkeakoulusta suoraan työttömyyskortistoon.
Myös akavalaisten palkka- ja veroprofiili ja niihin liittyvä edunvalvonta poikkeavat pääsääntöisesti muista palkansaajaryhmistä.
Työelämä muuttuu entistä enemmän koulutusta ja asiantuntijuutta vaativaksi. Tämä on myös Suomen ja sen talouskasvun elinehto. Koulutettujen palkansaajien määrä kasvaa ja myös heidän vahvasta edunvalvonnastaan ja hyvinvoinnistaan on huolehdittava. Mitä enemmän yhdessä suuressa järjestössä on toimijoita, sitä vaikeampi erilaisten, toisistaan poikkeavien ryhmien etuja on ajaa.
Työelämän suurimmat ongelmat ovat työttömyys sekä se, että erityisesti nuorten työsuhteet eivät ole vakaalla pohjalla. Joidenkin työ ja kiire läikkyvät jatkuvasti vapaa-ajalle, toiset joutuvat tekemään työtä vailla työsuhde- tai sosiaaliturvaa ja irtisanotuksi voi joutua kuka vain.
Kaikki energia on nyt pantava uuden työn ja uusien työpaikkojen syntymiseen, koulutuksen ja osaamisen vahvistamiseen sekä siihen, että työssä on kannattavaa ottaa vastuuta.
Tämän vuoksi Akava on esittänyt muun muassa työaikalain uudistamista ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen kynnyksen madaltamista. Aiomme tehdä tämänkaltaisia esityksiä vastedeskin. Haastamme poliitikkoja ja muita järjestöjä uudistamaan nopeasti työelämän rakenteita – hyvässä yhteistyössä.
Kirjoittaja Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.