− Viileys on hidastanut varhaisperunoiden alkukehitystä ja toistuvat sateet ovat vaikeuttaneet perunan nostoa. Haasteista huolimatta kotimaista varhaisperunaa saadaan juhannuksena, kertoo MTK:n peruna-asiamies Antti Lavonen.
Hankkijan Timo on pitkään ollut ykköslajike varhaistuotannossa. Se kestää hyvin kylmää ja tuottaa satoa alkukesästä. Sen rinnalla tuotetaan Siikliä, joka yleensä valmistuu heinäkuun puolella. Sen makua arvostavat monet varhaisperunan ystävät.
Solist on lajikkeena noussut viime vuosien aikana samoihin viljelyaloihin kuin Siikli. Muita varhaisperunalajikkeita ovat Carrera, Annabelle, Rikea ja Arielle. Uutuutena tuotantoon on tulossa kotimainen Borealin lajike Jussi, josta ensimmäisiä maistiaisia päästää nauttimaan tänä kesänä.
Viime vuosina varhaisperunaa on tuotettu yhteensä vajaat 800 hehtaaria noin 450 maatilalla.
Päätuotantoalue on Varsinais-Suomi, jossa viljellään kaksi kolmannesta Suomen varhaisperunasta. Varsinais-Suomessa sijaitsevat Naantali, Parainen, Laitila ja Uusikaupunki ovat suurimmat tuotantokunnat Suomessa. Loppuala jakautuu tasaisemmin koko maahan.
Varhaisperuna on terveysruokaa
Rasvaa varhaisperunassa on vain 0,2 grammaa sataa grammaa kohti. Keskenkasvuisessa perunassa on vähemmän tärkkelystä kuin talven perunoissa. Energiaa 100 grammassa varhaisperunassa on vain 78 kilokaloria, kun esimerkiksi keitetyssä riisissä energiamäärä on lähes kaksinkertainen.
Varhaisperunassa on ripaus sokeria, joka antaa perunaan omaleimaista makeutta. Varhaisperunan voi hyvällä mielellä syödä kuorineen, jolloin kuoressa ja sen alla oleva C-vitamiini ja varhaisperunan maku säilyvät.
Alkukesän keskenkasvuista ja heikkokuorista varhaisperunaa valmistetaan herkkuruoaksi vain pohjoisilla leveysasteilla, Euroopassa Pohjoismaissa ja Brittein saarilla. Keski-Euroopassa uuden sadon perunallakin halutaan olevan vahva kuori.