[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”koronan-varjossa-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Me emme oikeasti tiedä, miten nämä ihmiset tällä hetkellä voivat.
Lause toistuu useasti tässä Eläkeliiton vanhusasiamiehen Irene Vuorisalon haastattelussa.
Se onkin kenties huolestuttavin viesti, joka ikäihmisten tilanteesta tällä hetkellä välittyy. Kun yli 70-vuotiaat ovat eristäytyneet paljolti neljän seinän sisälle, harvalla on kokonaisvaltaista tilannekuvaa siitä, mitä heille kuuluu.
Tietoa koronaeristyksen kielteisistä vaikutuksista ikäihmisten hyvinvointiin on tihkunut julkisuuteen toki entistä enemmän. Kuulemme sitä omaisilta. Törmäämme hätähuutoihin sosiaalisessa mediassa ja lehtien mielipidesivuilla.
”Eläkeläisiä ei saa suojella hengiltä”, otsikoi Eläkeliitto 29. huhtikuuta päivätyn tiedotteensa. Vuorisalo viittasi siinä jäsenkentästä saatuihin tietoihin siitä, miten koronaeristys on johtanut monien ikäihmisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemiseen.
Koronavirus voi olla etenkin ikäihmisille vaarallinen ja kohtalokas. Ikä on selkeä riskitekijä, vaikka fyysinen kunto olisikin hyvä. Tähän on perustunut myös hallituksen maaliskuussa antama tiukka ohjeistus yli 70-vuotiaiden pysyttäytymisestä karanteenia vastaavissa oloissa.
– Se oli hyvä linjaus silloin, kun se tehtiin, mutta nyt kun tilanne on pitkittynyt, se on osittain alkanut kääntyä itseään vastaan.
Keskeinen ongelma on Vuorisalon mielestä tässä:
– Ei riitä, että jollekin väestönosalle suositellaan karanteeninomaisia olosuhteita, vaan samalla pitäisi huolehtia, miten niissä selviydytään. Ja tähän ei ole osoitettu riittävästi resursseja.
Vuorisalon tietojen mukaan ikäihmiset ovat noudattaneet karanteeniohjeistuksia hyvinkin tunnollisesti. Kotona on pääosin pysytelty, ulkona liikkumista ja muiden ihmisten tapaamista vältelty. Monet ovat jättäneet myös menemättä mökeilleen, kun hallituksen piiristä näin huhtikuussa ohjeistettiin.
– Kun meillekin (Eläkeliittoon) on soitettu ja kysytty, saako mökille mennä, emme voi keksiä mitään omia sääntöjä vaan olemme sanoneet, mikä on kulloinkin yleinen suositus.
Eläkeliittoon on myös hämmästelty eristäytymisen välttämättömyyttä esimerkiksi tilanteissa, joissa paikkakunnalla ei ole todettu vielä yhtäkään koronavirustartuntaa.
Kaupassakäynti on yksi asia, jota ikäihmisiä on kehotettu tartuntariskin vuoksi välttämään.
Mutta onko tässäkin vedetty liian tiukkaa linjaa? Vanhustyön asiantuntija ja emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on korostanut Ilta-Sanomissa, miten kauppareissut vahvistaisivat juuri ikäihmisten kognitiivisia kykyjä ja sosiaalista verkostoitumista.
– Nämä ovat juuri niitä rajoitusten kielteisiä seurauksia. Tunnistan täysin, mistä emeritaprofessori puhuu.
Ovatko monet järjestöt ja kunnat tehneet sitten karhunpalveluksen tarjotessaan ikäihmisille kauppakassipalveluja? Vallitsevissa poikkeusoloissa toki eivät:
– Tämä on ollut sitä välttämätöntä perustarpeista huolehtimista, kun kaupassakäyntiä on kehotettu välttämään.
Eikä kyse ole vain ruokakassista. Esimerkiksi Helsingissä kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteishanke Helsinki-apu koordinoi myös keskusteluapua ja hankkeen kautta on otettu puhelimitse yhteyttä isoon joukkoon kaupungin ikäihmisistä ja kartoitettu samalla heidän tilannettaan.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590659230061{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”koronan-varjossa-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Koronarajoituksilla on säästetty meillä epäilemättä ihmishenkiä ja elinvuosia, mutta epidemia on vasta alkuvaiheessa ja rokotteen saamiseen saattaa mennä jopa vuosia.
Rajoitusten traaginen puoli on se, että sosiaalisten ja fyysisten kontaktien välttäminen on iskenyt juuri siihen, mitä monet ikäihmiset pitävät elämässään elämisen arvoisena.
Eläkeliitto viittasi huhtikuun tiedotteessaan myös eristäytymisen johtaneen ikäihmisten kohdalla jopa itsetuhoisiin ratkaisuihin.
Minkälaista tietoa teillä on näistä?
– Meillä on tiedossa, että itsetuhoisia ratkaisuja on tehty ja ihmisiä, jotka harkitsevat tällaista vaihtoehtoa.
Muutama päivä ennen tätä Nykypäivän haastattelua Vuorisalo kertoo saaneensa postissa juuri kirjeen, jonka kirjoittaja kuvasi tämänkaltaisia tuntemuksia.
”Meillä on tiedossa, että itsetuhoisia ratkaisuja on tehty ja ihmisiä, jotka harkitsevat tällaista vaihtoehtoa.”
Vaikka koronakriisi on pahentanut monien tilannetta, Vuorisalo korostaa, että ikäihmisten yksinäisyys ja palveluiden alimitoitus ovat olleet ongelmia jo pitkään.
Monet voivat kodeissaan huonosti, emmekä me välttämättä tiedä siitä mitään.
– Nämä ihmiset eivät kirjoita Eläkeliittoon, että ajattelen, etten jaksa enää hetkeäkään, vaan he ovat hiljaa siellä kodeissaan.
Mikä tässä koronakriisissä on ikäihmisille ahdistavin asia?
– Se eristäytyneisyys. Se, että kukaan ei käy ja oma ulkona liikkuminen ja asioiden hoito on rajattu aivan minimiin. Sosiaaliseen eristäytyneisyys pitkään jatkuessaan syö väistämättä ihmistä. Myös se, että kukaan ei koskaan kosketa sinua, on viiltävää.
Irene Vuorisalo korostaa, että jos ikäihmisiä kannustetaan jatkossakin eristäytymään, ”nyt tarvitaan keinoja, miten ihmiset selviävät tästä järjissään”.
– Ensiksi meidän pitäisi kuitenkin tietää, miten ikäihmiset tällä hetkellä voivat. Ja tässä kunnat ovat avainasemassa. Tarvitsemme etsivää vanhustyötä viranomaisten taholta.
Hallitus on osittain jo lieventänyt ikäihmisiä koskevia koronaohjeistuksia. Nyt kehotetaan sosiaalisten kontaktien sijaan välttämään fyysisiä kontakteja. Mahdollisiin tapaamisiin ohjeistetaan mieluiten ulkosalla, 1–2 metrin turvavälein. Ihmisten tapaamisten suhteen ja riskin otoissa korostetaan myös omaa harkintaa.
– Tämä on varmasti suurta viisautta tässä kohtaa. Kaikkia yli 70-vuotiaita ihmisiä ei voida mitenkään niputtaa tässä yksiin.
Suomen koronastrategian on sanottu pohjautuvan siihen, että jokaisen elämä on arvokas. Perusoikeuksia on rajoitettu vetoamalla elämän suojeluun.
Onko elämän laatu jäänyt tässä liikaa katveeseen?
– Ihmiset elämän ja sen arvon mittaaminen on todella vaikeaa. Tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, mikä ihmiselle missäkin tilanteessa on inhimillistä ja ihmisarvoista elämää.
Saattohoidossa olevien on mahdollista tavata omaisiaan, mutta muuten vierailut hoivakoteihin on pääsääntöisesti kielletty. Vuorisalo toivoisi lisää tapauskohtaisia joustoja.
– Ihmiset ovat hoivakodeissakin hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.
Samalla täytyy muistaa, että kyseessä on vaarallinen tartuntatauti ja iso osa Suomen koronakuolemista on toistaiseksi tapahtunut hoivakodeissa. Toisaalta koronakriisi saattaa kestää vielä pitkään ja monien asukkaiden elinikä lasketaan vuosien sijaan kuukausissa.
Välillä tuntuu siltä, että ikäihmiset tuntuvat suhtautuvan koronaviruksen pelkoon jotenkin maltillisemmin kuin vaikkapa aktiivisesti työelämässä olevat.
Onko tässä perää?
– En osaa sanoa, onko tässä sellaista elämänviisautta, mutta ihmiset minusta aika yksilöllisesti – iästä riippumatta – näitä kriisejä käsittelevät ja heillä on erilaisia keinoja hallita pelkoa. Monien ikäihmisten kohdalla voimat alkavat loppua kuitenkin siihen ainoaan hoitokeinoon eli poissa pysymiseen kaikesta sieltä, missä sairauden voi saada.
Haastattelu on ohi, mutta Irene Vuorisalo haluaa ottaa esiin vielä yhden asian:
– Hallituksen olisi tärkeä ymmärtää, miten toivon ilmapiiri ja siihen sävyyn puhuminen auttaisi nyt monia jaksamaan tässä ylitsepääsemättömältä tuntuvassa vaikeassa tilanteessa. Vaikka emme vielä tiedä, miten tästä koronakriisistä tulemme ulos, varmaa kuitenkin on, että tulemme ulos.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590659238602{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”koronan-varjossa-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Pelko. Se on saanut ison vallan tässä koronakeskustelussa. Tällöin on vaikea nähdä, miten paljon myös rajoitustoimenpiteet aiheuttavat haittaa terveydelle ja hyvinvoinnille.
Ilmiö huolestuttaa johtavaa asiantuntijaa Esa Iivosta, jonka vastuulla Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ovat lapsi- ja perhepolitiikka sekä lasten oikeudet.
Etenkin lapsille koronavirus on yleensä vaaraton tauti ja nykytietojen valossa he tartuttavatkin sitä aikuisia vähemmän.
Sen sijaan koronaviruksen vastaiset rajoitustoimet – koulujen sulkemiset, harrastusten ja monien tukipalveluiden katkot – ovat jo aiheuttaneet tai vaarassa aiheuttaa monille lapsille ja nuorille enemmän haittoja.
– Koronakriisin takia osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista on ollut katkolla tai aikoja on jouduttu siirtämään, mutta on myös vanhempia, jotka ovat koronapelossa saattaneet perua lapselle varatun ajan.
Jos pitkäaikaissairaan lapsen kontrollikäyntejä jää väliin, on tämä lapselle terveysriski. Nuorten mielenterveyspalvelut ja neuropsykiatrista tukea tarvitsevien lasten kuntoutukset ovat kriisin aikanakin tärkeitä eivätkä ne välttämättä onnistu yhtä hyvin tai lainkaan etäyhteyksillä, kun luottamus ja läsnäolo ovat keskiössä.
– Jos nuorella on esimerkiksi juuri kotioloissa ongelmia, haluaako hän välttämättä kertoa niistä videoyhteydellä, kun vanhemmat ovat samaan aikaan kotona.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa on kriisin aikana ilmennyt, miten monet nuoret kantavat huolta kavereistaan, jos tietävät näillä olevan vaikeuksia kotona.
Vallitseva koronakriisi ja tähän liittyvät poikkeusolot vaikuttavat tavalla tai toisella kaikkiin lapsiin ja nuoriin. Miten syvällisiä ja pitkäaikaisia vaikutukset ovat, tässä on Iivosen mukaan sen sijaan isoja eroja.
– Etenkin niillä lapsilla ja nuorilla, joilla on aiemminkin ollut psyykkistä oireilua, kriisin vaikutukset turvallisuuden tunteeseen ja mielenterveyteen voivat olla hyvinkin pitkäaikaisia.
Koulujen ollessa suljettuina ja harrastusten tauolla lasten ja nuorten sosiaaliset kontaktit muihin samanikäisiin ovat vähentyneet selvästi.
Etäkoulujakso on kasvattanut myös lasten eriarvoisuutta, kun vanhemmilla on ollut erilaiset voimavarat ja mahdollisuudet tukea lasten koulunkäyntiä.
Jo pelkästään perherakenteella on iso merkitys. Iivosen mukaan MLL:n Vanhempainpuhelimessa on näkynyt etenkin yksinhuoltajien kuormittuneisuus.
”Saattaa olla, että liikunta- ja kulttuuriharrastuksia kompensoidaan jatkossakin kasvavalla nettiajalla.”
On selvää, että tilanteet voivat olla vanhemmille myös äärimmäisen raskaita, jos kotona on pieniä lapsia ja lomautusten myötä huolta vielä perheen toimeentulosta.
Esa Iivosen mielestä koulujen avaaminen vielä pariksi viikoksi näin keväällä oli tärkeä ja oikea päätös. Suomessa rajoitustoimet ovat purreet odotettua paremmin, mikä on herättänyt pohdintoja myös siitä, oliko päätös sulkea koulut alun perinkään järkevä. Iivonen ei haluaisi lähteä tässä jälkiviisastelemaan.
– Uskon, että se oli senhetkisen tiedon valossa hyvä päätös, vaikka jälkeenpäin voi tietysti aina pohtia, oliko se ylimitoitettu.
Koulujen avaamisen lisäksi hallitus on purkamassa muitakin rajoitustoimia, mikä saattaa lisätä tartuntoja. Kouluissa joudutaan syksylläkin noudattamaan mitä todennäköisimmin poikkeusjärjestelyjä, minkä vuoksi näihin tilanteisiin on Iivosen mielestä hyvä totuttautua jo nyt.
Jos epidemia lähtee jyrkästi nousuun, saattaa tosin olla, että kouluja joudutaan taas sulkemaan.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590659248007{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”koronan-varjossa-04″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Koronakriisin vaikutuksia lasten ja nuorten harrastustoimintaan ei ole Iivosen mukaan myöskään syytä vähätellä.
MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa lapset ja nuoret ovat kertoneet yksinäisyydestään, kun harrastukset ovat olleet jäissä eikä kavereita ole pystynyt näkemään.
– Harrastukset ovat koulun ohella todella tärkeitä lasten ja nuorten vertaissuhteille.
Esa Iivosen mukaan huolestuttavia viestejä on kantautunut siitä, miten osa lapsista pohtii harrastuksen lopettamista tai on jo näin tehnytkin. Tämä koskettaa etenkin niitä, joille jalkapallo, jääkiekko tai joku muu ei ole tähän saakkakaan ollut ”kaikki kaikessa”.
Sinänsä on tietysti hyvä, että lapset havahtuvat pohtimaan, onko harrastus itselle se oikea, mutta:
– Tämä ei mene välttämättä niin, että vaihdetaan harrastus toiseen hyvään harrastukseen. Saattaa olla, että liikunta- ja kulttuuriharrastuksia kompensoidaan jatkossakin kasvavalla nettiajalla, mikä on näkynyt jo tässä kriisin aikana, kun monet harrastukset ovat olleet tauolla.
Esa Iivonen on huolissaan siitä, jos koronakriisi johtaa lasten ja nuorten liikuntaharrastusten vähenemiseen, mikä vaikuttaa terveyteen pitkällä tähtäimellä. Liikuntatottumukset ja terveelliset elintavat kun omaksutaan pitkälti lapsuudessa ja nuoruudessa.
Tulevaa kesää ajatellen Iivonen toivoo, että vanhemmat kannustaisivat lapsia rohkeasti erilaisten harrastusten, kesäleirien ja toimintojen pariin. Ulkosalla tartuntariski on pienempi ja monet järjestöt tekevät työtä sen eteen, jotta toiminta olisi turvallista.
– Monien seurojen ja järjestöjen taloudelliset edellytykset järjestää lasten ja nuorten toimintaa saattavat helposti myös romahtaa, jos osallistujia ei ole tarpeeksi.
Kun katsomme kohti tulevaa syksyä, emme vielä tiedä, minkälaisessa tilanteessa Suomi koronakriisin osalta on.
Siitä Esa Iivonen on kuitenkin vakuuttunut, että etäopetuksen aikana supistuneille oppilas- ja opiskeluhuollon palveluille tulee olemaan kasvava tarve. Eikä näistä saisi leikata, kun koronakriisin laskua ryhdytään maksamaan vaan päinvastoin tällaisten palvelujen resursseja tulisi kasvattaa.
– Tässä pitää olla suhteellisuudentajua. 1990-luvun lamassa juuri näistä ennalta ehkäisevistä palveluista leikattiin, mikä osoittautui kalliiksi säästöpolitiikaksi. Tämä on osoitettu hyvin Tarja Paakkosen väitöstutkimuksessa vuodelta 2012.
Naapurimaa Ruotsissa koronakriisin hoidossa on noudatettu strategiaa, jossa monia yhteiskunnan toimintoja on pidetty koko ajan käynnissä. Kouluja ei ole suljettu missään vaiheessa ja lasten harrastustoimintakin on pääosin voinut jatkua.
Esa Iivosen mielestä erilaisten strategioiden vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin on vielä ennenaikaista sanoa mitään varmaa.
– En uskaltaisi tehdä tästä vielä johtopäätöksiä. Tarvitsemme enemmän tutkimustietoa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]