Elämme koronakauden toista kuukautta ja moni asia on jo muuttunut, ehkä pysyvästi. Olemme saaneet kokea rajojen sulkemisen negatiiviset vaikutukset talouteen. Olemme huomanneet, että olemme tietyillä aloilla ulkomaisen työvoiman varassa. Käytännön tasolla olemme pakon edessä tehneet isoja muutoksia: kouluissa on tehty se kauan kaivattu digiloikka ja yritykset ovat vihdoin oppineet, että kokoushuoneen ulkopuoleltakin voi osallistua päätöksentekoon. Meistä poliitikoista nyt puhumattakaan.
Samaan aikaan kun ”työpaikka” on saanut uusia merkityksiä, myös työaikakäsite on poikkeusoloissa saanut joustaa. Työtä tehdään poikkeavissa paikoissa, poikkeavaan aikaan. Epäilemättä myös tavalla, joka ei aina ole täysin yhteensopiva työaikalainsäädännön kanssa.
Jossain vaiheessa tämäkin koronakurjuus on takanapäin. Nyt on aika paaluttaa exit-strategia ja pohtia kriisin jälkeistä aikaa. Moni asia on muuttunut ja talouden kuva ei enää ole entisellään. Maailmallakaan olosuhteet eivät välttämättä palaudu täysin samanlaisiksi.
Hallitusohjelmassa on paljon hyviä ja tarpeellisia strategisia tavoitteita, jotka ovat täysin kurantteja, mutta on selvää, että monia toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi joudutaan arvioimaan uudelleen. Talous notkahtaa ja verotulot hupenevat. On syytä uskoa, että työttömyys nousee.
Siinä tilanteessa on pidettävä muistissa kriisin aikana opitut asiat. Työaika voi joustaa, työpaikka voi joustaa. Työtavat voivat joustaa. Kun elämä jälleen normalisoituu on tärkeää, että kriisin aikana käyttöön otettuja joustoja ei unohdeta. Säilytetään digiloikka. Erotetaan työn tekeminen paikasta. Matkustetaan vähemmän, kommunikoidaan enemmän.
Hallitusohjelman kirjaus paikallisen sopimisen edistämisestä on erityisen tärkeä juuri nyt. Mahdollistetaan sopiminen yhteisesti, yhteistyössä. Luodaan yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuri. Annetaan työntekijöille paikka yritysten hallituksissa ja tuodaan työpaikalle joustoja silloin kun niin toivotaan, niin järjestäytyneissä kuin järjestäytymättömissä yrityksissä. Koronakriisistä saatuja oppeja ei pidä hukata.
