Tämä näkyy sekä maksuehtojen että todellisten maksuaikojen pidentymisenä. Jos vuonna 2019 kuluttajille myönnetty maksuehto oli keskimäärin 12 päivää, on se tänä vuonna jo 21 päivää.
Yritysten välisessä kaupassa keskimääräinen maksuehto on venynyt 21 päivästä 47 päivään ja julkisella puolella 20 päivästä 60 päivään. Tulokset selviävät Intrumin vuosittain julkaisemasta European Payment Reportista.
Tutkimuksen mukaan ylipitkiä maksuehtoja pyydetään useammin ja niihin myös suostutaan entistä helpommin. Pk-sektorilla työskentelevistä kyselyyn vastanneista 55 prosenttia sanoo hyväksyneensä pidempiä maksuaikoja kuin mihin olisi halukas. Suuryritysten edustajista 41 prosenttia sanoo samoin.
Yleisin syy pitkien maksuehtojen hyväksymiseen on pelko asiakassuhteen menettämisestä tai vahingoittumisesta, jos pyynnöstä kieltäytyy. Näin kokee 81 prosenttia vastaajista.
Intrumin myyntijohtaja Juha Iskalan mukaan yritykset pyrkivät tasapainoilemaan markkinahäiriön synnyttämän epävarmuuden kanssa. Se näkyy pyrkimyksenä joustaa ja myöntää pidempiä maksuehtoja asiakkaille ja toisaalta oman kassavirtansa optimointina ostolaskujen maksua viivyttelemällä.
– Mitä kauemmaksi yritykset maksamistaan siirtävät, sitä todennäköisempää on maksujen kumuloituminen. Siitä saattaa seurata ylitsepääsemättömiä ongelmia. Luottokaupan toimivuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi on suositeltavaa pyrkiä tunnistamaan asiakkaiden mahdolliset maksukapeikot etukäteen ja samaan aikaan huolehtimaan maksuehtoihin liittyvistä velvoitteista molempiin suuntiin, Iskala toteaa.
Kuilu myönnetyn maksuehdon ja todellisen maksuajan välillä on kasvanut vuodessa kaikilla segmenteillä. B2C-kaupassa keskimääräinen maksuviiveen pituus kasvoi kahdesta päivästä yhteentoista päivään, B2B-kaupassa kahdesta päivästä 17 päivään ja julkisella sektorilla kolmesta päivästä 16 päivään.