Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan tavoitteena on parantaa osaavan työvoiman saatavuutta ja kasvattaa korkeakoulututkinnon suorittavien määrää.
Korkeakoulut voisivat muutosten myötä vastata paremmin osaavan työvoiman saatavuuteen sekä kasvavaan jatko- ja täydennyskoulutuksen kysyntään.
Lakiesitys selventää lainsäädäntöä tutkinnon jälkeisen täydennyskoulutuksen osalta. Jatkossa olisi yksiselitteistä, että myös tutkinnon osia sisältävää koulutusta voi tarjota täydennyskoulutuksena samoin edellytyksin kuin muutakin täydennyskoulutusta.
Korkeakoulututkintoon johtavaan tilauskoulutukseen voisivat jatkossa osallistua myös EU- tai ETA-maiden kansalaiset.
Korkeakoulu ei jatkossakaan perisi maksuja tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta, vaan koulutuksen maksaisi kokonaisuudessaan tilaaja, esimerkiksi työnantaja. Tilaaja ei voisi periä koulutuksen kustannuksia opiskelijalta, joka on EU/ETA-valtion kansalainen. Tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa heikentää korkeakoulun tutkintoon johtavaa koulutusta, eikä koulutusta voi järjestää opiskelijavalinnan kiertämiseksi.
Tavoitteena on helpottaa osaajapulaa ja tilaajan tarpeisiin sopivan tutkinnon hankkimista työelämän muutostilanteissa. Tilauskoulutus myös laajentaa korkeakoulujen rahoituspohjaa ja antaa uusia toimintamahdollisuuksia korkeakouluille.
– Tarve koulutukselle ja uuden oppimiselle läpi työuran tulee vain kasvamaan. Siksi tarvitaan joustavia mahdollisuuksia palata opintoihin, täydentää osaamistaan ja kouluttautua uudelleen myös työn ohessa. Tämä hallituksen esitys edistää jatkuvaa oppimista ja vastaa osaajapulaan. Esitykset on valmisteltu yhdessä korkeakoulujen kanssa, sanoo Grahn-Laasonen.
Korkeakoulutukseen pääsyä helpotetaan
Lakiesitys helpottaa opiskelijoiden siirtymistä korkeakoulun sisällä. Korkeakoulut voisivat valita sisäiset siirto-opiskelijat ja muut siirto-opiskelijat erikseen. Muutos vähentää tarvetta hakea uutta opiskeluoikeutta yhteishaussa.
Yhteishaut säilyvät pääväylänä korkeakouluopintoihin. Korkeakoulujen yhteishaun ja erillisvalintojen käyttöaloja selvennettäisiin ja erillisvalintoihin luotaisiin joustavan valinnan mahdollisuus. Joustavaa valintaa voisi hyödyntää erityisesti valittaessa opiskelijoita yhteishaussa täyttämättä jääneille opiskelupaikoille.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pääsyä helpotetaan. Tutkinto-opiskelijoiksi otettavilta vaadittaisiin kahden vuoden työkokemus aiemman kolmen vuoden sijaan.
Kelpoisuusvaatimus säilyisi entisellään (amk-tutkinto tai muu soveltuva korkeakoulututkinto), mutta myös esimerkiksi vanhan opistotutkinnon suorittaneet, joilla on riittävät tiedot ja taidot opintoja varten, pääsisivät ammattikorkeakoulun harkinnan mukaan YAMK-opintoihin.
Rahoituksen byrokratiaa helpotetaan
Kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavien maisteriopintojen tai ylempien ammattikorkeakouluopintojen pituus muuttuisi joustavammaksi.
Yliopistot voisivat päättää näiden perustutkintojen jälkeisten tutkintojen laajuudeksi myös 60 tai 90 opintopistettä 120 opintopisteen sijasta ja ammattikorkeakoulut voisivat päättää 120 opintopisteen laajuudesta tutkintonimikkeen mukaisen laajuuden sijasta. Tarkoituksena on helpottaa korkeakoulujen kansainvälistä koulutusyhteistyötä.
Korkeakouluille myönnettävät hankerahoitukset siirrettäisiin valtionavustuslain piiristä yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaiseen rahoitusjärjestelmään. Esityksellä ei ole vaikutuksia korkeakoulujen rahoitusmallin kautta jaettavaan perusrahoitukseen. Opetusministeriön mukaan muutos vähentäisi korkeakoulujen hallinnollista työtä.
Valtioneuvosto antoi eduskunnalle esityksen yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamiseksi torstaina.
Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2019. Opiskelijavalintaa koskevien säännösten on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2020 ja niitä sovellettaisiin otettaessa opiskelijoita syksyllä 2020 alkavaan koulutukseen.
Kansainvälisenä yhteistyönä järjestettävän tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteellisia suorittamisaikoja koskevien säännösten on tarkoitus tulla voimaan 1. elokuuta 2020.