Osa tästä fosforista säilyy vedessä kesään asti aiheuttaen suotuisissa sääoloissa sinileväkukintoja, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke. Syken tutkimusalus Arandan seurantamatkalla 18.1.-4.2. selvitettiin Itämeren kemiallista tilaa.
Syken mukaan Suomenlahden fosforivaranto on nyt poikkeuksellisen suuri, mikä on seurausta sääolojen ja Itämeren pääaltaan huonon tilan yhteisvaikutuksesta.
Myös Saaristomerellä ja Selkämerellä fosforin määrä on selkeästi kohonnut. Pintaveden korkea fosforipitoisuus lisää ensi kesän leväkukintojen riskiä.
– Merkittävin havainto oli Suomenlahden, Saaristomeren, Itämeren pääaltaan pohjoisosan ja Selkämeren kohonnut fosforipitoisuus. Tämä on välillisesti seurausta Itämeren pääaltaan huonosta happitilanteesta ja siitä johtuvasta fosforivarannon kasvusta. Lisäksi kahtena edellisenä talvena tulleet suolapulssit edesauttoivat fosforin kulkeutumista Suomen merialueille, erikoistutkija Harri Kankaanpää Sykestä sanoo.
Suolapulssit vaikuttavat viiveellä Suomenlahdella
Suomenlahden syväveden laatu vaihtelee voimakkaasti säävaihteluiden seurauksena.
Pitkään jatkuneiden idänpuoleisten tuulten jakso aiheutti marraskuussa voimakkaan syväveden virtauksen Itämeren pääaltaalta Suomenlahdelle. Joulu- ja tammikuun kovat tuulet sekoittivat lahden vettä, jolloin sinne virrannutta fosforia sekoittui veden pintakerroksiin.
Pääaltaan veden sisäänvirtaus Suomenlahdelle ei ole ainutlaatuinen ilmiö. Sitä kuitenkin voimistivat tällä kertaa Itämereen kahtena edellisenä talvena tulleet suolapulssit.
– Ne työnsivät edellään Itämeren ravinteikasta ja vähähappista syvävettä Suomenlahden suulle, josta vesi loppusyksyllä pääsi virtaamaan säätilanteen vaikutuksesta lahden itäosaan saakka. Suomenlahden fosforipitoisuus on tällä hetkellä lähes ennätyksellisen korkea, vaikka ulkoinen ravinnekuormitus on viime vuosina merkittävästi pienentynyt, Syke kertoo.
Ravinnekuormaa vähennettävä
Itämeren pääaltaan happitilanne on huonontunut, minkä seurauksena fosforivaranto on kasvanut viimeiset 20 vuotta. Pääaltaan huono tila yhdessä alueen säävaihteluiden kanssa peittää aika ajoin alleen maalta tulevan fosforikuormituksen vähennykset Suomenlahdella.
– Maalta tulevan ravinnekuorman pienentäminen on silti edelleen erittäin tärkeää, sillä se parantaa meren tilaa pitkällä aikajänteellä. Veden ravinnepitoisuus on alentunut erityisesti itäisellä Suomenlahdella, jonka valuma-alueelle on viime vuosikymmenellä kohdistettu merkittävimmät ravinnekuormituksen vähentämistoimet, johtava tutkija Kai Myrberg Sykestä toteaa.
Itämeren pääaltaan tilalla on suuri merkitys Suomenlahden – kuten myös Saaristomeren ja Selkämeren – veden laatuun.
– Siksi tarvitaan myös pääaltaan ja koko Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimia. Suomen merialueiden tilaa voidaan parantaa vain tiettyyn rajaan asti kotimaisilla toimilla, Syke sanoo.