Itämeren kriittiseen infrastruktuurin kohdistuneet tapahtumat saattavat liittyä vieraan vallan pyrkimyksiin haastaa länsimaiden meriherruus Itämerellä, arvioi kommodori Marko Laaksosen Turun Eurooppa-foorumin paneelikeskustelussa.
Puheenvuorossaan Laaksonen sanoi, että Itämeren kriittinen infrastruktuuri on militarisoitunut viime vuosien aikana.
– Merisodankäynnissä on kyse aina siitä, kuka hallitsee merta, hän sanoi.
– Kriittiseen infrastruktuuriin kajoamalla pystytään kiistämään meriherruutta.
Laaksonen muistutti, että vielä kylmän sodan aikana Itämeren herruus oli Neuvostoliitolla. Nyt tilanne on hänen mukaansa kääntynyt päälaelleen.
Infrastruktuuriin kajoaminen liittyy Laaksosen mukaan vahvasti hybridisodankäyntiin.
– Hybridisota on eräänlaista alivoimaisen taktiikkaa, siinä pystytään kiistämään meriherruutta ja aiheuttamaan harmia, hän sanoi.
Hybriditoimintaan on kommodorin mukaan vaikea vastata perinteisin keinoin. Hän kuvaili hybriditoimintaa kustannustehokkaaksi vaikuttamistavaksi.
– Ylipäätään meriympäristö on hybridisodan kannalta aika täydellinen toimintaympäristö.
Valtiollinen suvereniteetti on Laaksosen mukaan epäselvä tietyillä merialueilla. Merialueilla lainsäädäntö on hänen mukaansa usein monimutkaista. Jo pelkästään toimivaltaisen valtion selvittäminen voi kommodorin mukaan viedä aikaa merialueilla.
Merialueilla on Laaksosen mukaan myös mahdollisuus toimia huomaamatta.
– Meri ja erityisesti merenpohja on kätketty toimintaympäristö, eli siellä toiminen pystytään salaamaan hyvinkin pitkälle.
– Maan pinnalla joku näkee aina jotain.
Meressä on Laaksosen mukaan myös paljon erilaista infrastruktuuria suurilla alueilla, minkä vuoksi kaikkien kohteiden valvonta tai suojaaminen ei ole mahdollista.
Infrastruktuurin suojaamisessa on Laaksosen mukaan tärkeää priorisoida oikeasti tärkeät kohteet, joiden suojaamiseen halutaan käyttää resursseja. Kaikki veden alla kulkeva ei hänen mukaansa voi olla määritelmältään kriittistä infrastruktuuria.