Komitean toimeksianto perustui pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan maakuntien verotusoikeus valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa.
Komitean puheenjohtaja, kansanedustaja Esko Kivirannan (kesk.) mukaan komitea arvioi maakuntaveroa eri näkökulmista ja tarkasteli sen edellyttämiä muutoksia verojärjestelmään ja verotuloihin perustuvaan tulopohjien tasausjärjestelmään.
Maakuntaveron käyttöönottoa vastaan puhuvista seikoista keskeisimmät ovat Kivirannan mukaan sen työn verotukseen aiheuttama kiristymispaine sekä alueiden eroista seuraavat riskit verotuksen alueellisten erojen kasvuun ja palveluiden yhdenvertaisuuden heikkenemiseen.
– Jos menoja rahoitettaisiin hyvinvointialueen/maakunnan omilla ansiotulon veroilla, palvelutarve- ja veropohjaerot johtaisivat alueiden veroprosenttien voimakkaaseen eriytymiseen, vaikka maakuntaveroon liitettävä tasausjärjestelmä olisi vahvempi kuin kuntaveroon liittyvä tasausjärjestelmä. Tämä käy ilmi valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston maakuntaverokomitean käyttöön laatimista tulevaisuusskenaarioista, Kiviranta toteaa.
Tasausjärjestelmän tasauslisäprosentti olisi sata prosenttia, jolloin tasausrajan alapuolella oleva maakunta saisi tasauslisää täysimääräisesti (100 %) alueen oman laskennallisen verotulon ja koko maan keskimääräisen asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksen verran. Kuntien vastaava tasauslisäprosentti on 80.
Tasausrajan yläpuolella käytettäisiin nykyistä kuntien tasausta korkeampaa tasausvähennysprosenttia, koska keskimääräistä korkeamman verotulon alueet hyötyvät verotusoikeudesta muuta maata enemmän. Tasausvähennysprosentti olisi 80 prosenttia, kun se kuntien tasauksessa on 30 prosenttia.
– Tasausvähennys kohdistuisi Uudellemaalle, muu Suomi saisi tasauslisää. Voimakaskaan tasaus ei kaventaisi maakuntien välisiä eroja riittävästi. Tämä johtuu siitä, että monilla alueilla tasausjärjestelmän tuottama keskimääräinen verotulo ei riitä palveluista johtuvien menojen kattamiseen, Kiviranta toteaa.
Hänen mukaansa Suomen verojärjestelmän kannalta vähiten ongelmallinen olisi ansiotulosta perittävä kahden prosentin maakuntavero. Valtion ansiotulon verotusta kevennettäisiin vastaavasti.
– Näin verotus ei kiristyisi maakuntaveron käyttöönottovaiheessa. Tämän jälkeen maakunta voisi nostaa tai laskea maakuntaveroa. Maakuntaveroa voitaisiin alentaa vain Uudellamaalla, muualla maassa se nousisi vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvissa skenaarioissa jopa 4-5 prosenttiin, Kiviranta sanoo.
Tällöin alueiden välinen veroero nousisi kunnallisvero huomioon ottaen jopa 11 prosenttiin, jolloin perustuslain yhdenvertaisuusperiaate olisi uhattuna. Mitä korkeampi maakuntaveroprosentti olisi, sitä suurempi olisi tasaustarve.
Komitea katsoo, että pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ei vielä luo perustetta maakuntaverolle.
Kivirannan mukaan maakuntaveron käyttöönoton tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun valtionrahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja jos maakuntien tehtäväkenttää mahdollisesti olennaisesti laajennetaan.