Valtioneuvosto päätti torstaina, että Lavia yhdistyy Poriin ja Tarvasjoki Lietoon. Päätökset perustuvat vuonna 2013 voimaan tulleeseen kuntarakennelakiin. Lisäksi valtioneuvosto päätti kriisikuntamenettelyssä olleen Jalasjärven vapaaehtoisesta yhdistymisestä Kurikkaan.
Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan päätökset olivat välttämättömiä kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi.
– Niin Laviassa kuin Tarvasjoellakin on takanaan jo vuosia jatkunut talouden kriisi, jota kunnat eivät ole kyenneet omin toimin oikaisemaan. Jalasjärven osalta pakkoliitosmahdollisuutta ei tarvinnut käyttää, kun kunta löysi itselleen liitoskumppanin ja molemmat kunnanvaltuustot kannattivat yhdistymistä, Virkkunen sanoo.
Valtioneuvosto päätti lakkauttaa Lavian kunnan ja yhdistää sen Porin kaupunkiin vuoden 2015 alusta. Lavian kunta ja Porin kaupunki vastustivat yhdistymisesitystä. Uudessa Porin kaupungissa on yhdistymisen jälkeen 85 399 asukasta.
Valtioneuvosto päätti myös lakkauttaa Tarvasjoen kunnan ja yhdistää sen Lietoon niin ikään esni vuoden alusta. Tarvasjoki oli hyväksynyt yhdistymisesityksen, mutta Lieto vastusti sitä. Uudessa Liedon kunnassa on yhdistymisen jälkeen 19 128 asukasta.
Sekä Lavian että Tarvasjoen yhdistymiset perustuvat erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan talouden arviointimenettelyyn ja yhdistymisesitykseen, joka tehtiin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella.
Lavian kunta on ollut alijäämäinen viimeiset 11 vuotta, ja se on täyttänyt kriisikuntakriteerit vuodesta 2007 lähtien. Tarvasjoen kunta on ollut arviointimenettelyssä kaksi kertaa.
Valtioneuvosto päätti Jalasjärven kunnan lakkauttamisesta ja yhdistämisestä Kurikan kaupunkiin vuoden 2016 alkaen.
Valtioneuvosto katsoi, että Jalasjärven kunnan ja Kurikan kaupungin vapaaehtoisella yhdistymisellä voidaan turvata Jalasjärven kunnan asukkaiden palvelut eikä yhdistyminen ole vastoin kuntajaon muuttamisen edellytyksiä. Uudessa Kurikan kaupungissa on yhdistymisen jälkeen 22 309 asukasta.
Kuntarakennelain mukaan valtioneuvosto voi päättää kriisikuntien yhdistymisestä vastoin kunnan tahtoa, jos muutos on välttämätön kunnan asukkaiden lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi.