Kokoomuksen kansanedustajat, syyttäjätaustainen Pihla Keto-Huovinen ja poliisitaustainen Marko Kilpi ovat tehneet lakialoitteen, jolla parannetaan lasten rikosoikeudellista suojaa päivittämällä lainsäädäntöä nykyaikaan.
Aloitteessa esitetään rikoslain 17 lukuun neljää pykälämuutosta, jotka liittyvät CAM-materiaalin (child abuse material) hallussapitoon ja levittämiseen sekä näiden rangaistusasteikkoihin. Lakialoitteen on allekirjoittanut jo yli sata kansanedustajaa.
– Vastikään uutisoitiin jälleen kerran lasten seksuaalisesta hyväksikäyttötapauksesta, jonka poliisi oli tutkinnan kautta paljastanut. Tällaiset teot ovat aina vahvasti vaurioittavia ja ne aiheuttavat aina suurta, pitkäkestoista, useasti koko elämän pituista kärsimystä. Yksikin uhri on liikaa, mutta ikävä kyllä uhreja on aivan liikaa, Keto-Huovinen toteaa.
Koronan myötä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja häirintä on lisääntynyt internetin välityksellä. Pelastakaa lapset ry:n mukaan nettivihjeet lasten seksuaalisesta häirinnästä ovat moninkertaistuneet korona-aikana. Normaalisti ilmoituksia tulee noin 50 viikossa, nyt niitä tulee 100-200.
– Rikostilastoissa tämä kehitys tulee näkymään vasta myöhemmin. Kuinka paljon on tapauksia, joista ei tiedetä? Suomi on ottanut digiloikan ja se näkyy selvästi myös verkossa tapahtuvissa seksuaalirikoksissa. Lainsäädäntö CAM-materiaalin suhteen on kuitenkin ajalta ennen sosiaalista mediaa, oikeastaan ajalta ennen kunnollista internetiäkään, Kilpi toteaa.
Suomessa CAM-materiaaliin liittyvät rangaistukset ovat ylipäätään liian lieviä ja lainsäädäntö on epäloogista. Yhden kuvan tai videon hallussapito on rangaistavaa, mutta levittäminen ei ole. Eli yksi video voi olla, vaikka päivän mittainen ja se voi sisältää kuinka raakaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tahansa, mutta sen levittäminen ei ole rangaistavaa.
– Koska rangaistukset ovat lieviä, teot myös vanhenevat nopeasti. Tavallisessa CAM-materiaaliin liittyvässä rikostapauksessa tutkittavaa materiaalia voi olla kymmeniä tuhansia kuvia ja videoita. Yhdenkin tapauksen tutkinta on hyvin vaativaa ja pitkäkestoista, Keto-Huovinen sanoo.
Kilven mukaan rangaistusten tasosta kertoo jotain se, että törkeää tekomuotoa näissä rikoksissa ei ole ollenkaan, vaikka kyse on hyvin vakavia vaurioita aiheuttavasta toiminnasta ja teoista.
– Tästä löytyy myös yksi merkittävä lainsäädännöllinen puute ja kehityskohta, hän toteaa.
CAM-materiaaliin liittyvissä rikostutkinnoissa ja takavarikoissa on hyvin usein, käytännössä lähes aina, löydetty myös huomattavia määriä vakavaa, raakaa väkivaltaa sisältäviä kuvia ja videoita, joissa uhreina on pieniä lapsia, jopa vauvoja. Käytännössä aina nämä materiaalit ovat aidoista tilanteista, aidosta väkivallasta, jossa kyse voi olla jopa henkirikoksista.
– Väkivaltamateriaalin hallussapitoa ei ole kriminalisoitu millään tavalla, olkoon se miten raakaa tai aitoa tahansa. On selvää, että CAM-materiaalin ja raa’an väkivaltamateriaalin välillä on tiivis yhteys ja se on otettava myös lainsäädännössä huomioon, Keto-Huovinen toteaa.
– Materiaali on niin raakaa, että sen katselu on vaurioittavaa ja on otettava huomioon, että kummassakin lajissa uhrien kärsimykset ovat valtavia. Näitä materiaaleja valmistetaan myös Suomessa, Kilpi sanoo.
Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja raakaa väkivaltaa kuvaavat materiaalit ovat rahanarvoista tavaraa ja näiden ympärillä liikkuu paljon rahaa.