– Olemme iloisia, että valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostomme esitys 1,7 miljoonan euron lisärahasta ensi vuodelle hyväksyttiin hallitusryhmien neuvotteluissa. Lisäys myönnettiin terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen. Se on kuitenkin pieni raha suhteessa tehtyihin leikkauksiin, joista eduskunta on toistuvasti esittänyt huolensa. Tämä on vahva vaatimus hallitukselle tutkimuksen tulevaisuuden puolesta, Sari Sarkomaa ja Anne-Mari Virolainen toteavat.
Tutkimustyöllä on suuri vaikutus käytännön hoitotyöhön muun muassa tutkimusinnovaatioiden sekä tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen kautta. He muistuttavat, että yliopistosairaaloista uudet menettelytavat leviävät nopeasti muihin sairaaloihin ja koko suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Kansanedustajien mukaan seuraavalla hallituskaudella on arvioitava laaja-alaisesti tutkimusrahoitusuudistuksen vaikutukset muun muassa tutkimuksen laatuun.
– Samalla on arvioitava, minkälaisia korjaavia toimenpiteitä tarvitaan korkeatasoisen tutkimuksen turvaamiseksi ja kestävän rahoitustason saavuttamiseksi. Suomen kliinisen lääketieteen taso on ollut viime vuosina kansainvälistä huipputasoa; esimerkiksi vuosina 1998-2010 se oli vaikuttavinta koko maailmassa, Sarkomaa ja Virolainen muistuttavat.
He toteavat, että Suomi on ollut myös syöpähoidossa aivan maailman kärkeä, mikä perustuu nimenomaan korkealaatuiseen syöpätutkimukseen.
– Kliinisen lääketieteen tutkimuksen taso on kuitenkin alkanut hiipua, mihin yhtenä syynä on tutkimusrahoituksen väheneminen. Tämä on tosiasia, jolta emme voi ummistaa silmiämme. Uhkana on, että kehityssuunta vaikuttaa suomalaisten syövänhoidon tasoon, Virolainen ja Sarkomaa varoittavat.
Heidän mielestään sosiaali- ja terveysministeriön on luotava askelmerkit, joilla saadaan nämä niin sanotut tutkimus-EVO:t eli tutkimukseen suunnatut erityisvaltionosuudet sellaiselle tasolle, jolla turvataan kliinisen tutkimuksen edellytykset ja laadukas hoito tasa-arvoisesti kaikille koko maassa.
Valtion korvaus lääketieteelliseen tutkimukseen on vähentynyt viime vuosina tuntuvasti, ja määrärahaan esitetään edelleen merkittävää alennusta. Vielä vuonna 2010 määräraha oli 40 miljoonaa euroa, vuosina 2013 ja 2014 noin 30 miljoonaa euroa, ja ensi vuodelle ehdotetaan enää 20 miljoonaa euroa.