– Talousteoreettisessa ideaalimaailmassa se voisi toimia, mutta käytännön elämässä se antaa yhteiskuntamoraalisesti väärän viestin, Mäkelä ja Satonen sanovat.
He toteavat, että Suomen menestys on perustunut luterilaiseen työn etiikkaan, jossa jokaisella on työtä tekemällä velvollisuus kantaa vastuu itsestään ja läheisistään. Yhteiskunnan apu tulee mukaan silloin, kun tähän ei kykene esimerkiksi sairauden, ikääntymisen tai työttömyyden takia. Siirtyminen syyperusteisesta sosiaaliturvasta perustuloon tekisi ilman syytä yhteiskunnan tuella elämisestä hyväksyttävää.
Satosen ja Mäkelän mielestä olisi hyvin vaarallista lähteä tielle, jossa yhteiskunnan perusarvoja kumotaan. He uskovat, että juuri tästä syystä perustulokeskustelu on jäänyt muissakin länsimaissa teoreettiselle tasolle.
Mäkelän ja Satosen mukaan Björn Wahlroos on oikeassa siinä, että Suomessakin on oltava keinoja, joilla voidaan työllistää myös niitä henkilöitä, joiden työn tuottavuus jää alle TESin palkkatason.
– Tämä on mahdollista toteuttaa sovittamalla sosiaaliturvaa ja palkkatuloa yhteen, Mäkelä ja Satonen sanovat.