Hallitus linjasi lokakuussa 2016, että ”Suomessa valmistellaan siirtymistä sähköiseen äänestykseen perinteisen äänestyksen rinnalla kaikissa vaaleissa. Oikeusministeriö tekee hallituksen linjauksen mukaisen esiselvityksen nettiäänestyksen käyttöönotosta.” Työryhmän selvityksen on tarkoitus valmistua 30. marraskuuta mennessä.
Pauli Kiuru toteaa mielipidekirjoituksessaan Aamulehdessä, että äänestysaktiivisuuden lisääminen ja demokratian edistäminen ovat kannatettavia tavoitteita. Uudet äänestystavat eivät välttämättä korvaisi nykyisiä, vaan ne toimisivat rinnalla täydentävinä mahdollisuuksina.
– Huolellisesti toteutettuna digitaalisuus poistaisi epäselvien äänestysmerkintöjen tulkintaongelman. Hylättyjä lippuja tulisi myös vähemmän, koska ylimääräisten merkintöjen tekeminen ei olisi mahdollista. Aikaisemmissa selvityksissä on myös arvioitu, että nettiäänestyksellä voidaan lisätä nuorten, ulkomailla oleskelevien ja vammaisten osallistumisaktiivisuutta, hän kirjoittaa.
Kiuru kertoo suhtautuneensa pitkään myönteisesti uusien äänestysmahdollisuuksien kehittämiseen.
– Varautuneisuuteni on kuitenkin lisääntynyt. Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei ole kuitenkaan aina tarpeellista ja viisasta. Vuoden 2008 kuntavaaleissa kolmessa kunnassa järjestettiin kokeilu äänestyspaikoilla tapahtuvasta sähköisestä äänestyksestä. Kokeilu epäonnistui. Kuntien äänestykset oli uusittava.
Pauli Kiuru toteaa, että Yhdysvaltain presidentinvaalien esimerkki oli pysäyttävä.
– Luottamus järkkyi ja ilmaan jäi vakava epäilys ulkopuolisesta vaikuttamisesta. Pelkkä epäilys ja luottamuksen rakoilu valittuja päättäjiä ja vaalijärjestelmää kohtaan ovat demokratiaa rapauttavia riskejä.
– Presidentinvaalit lähestyvät Suomessa. Lähihistoriastamme muistamme vaaleja, joissa tulos on ollut pienestä marginaalista kiinni. Tulosten oikeellisuutta ei ole kuitenkaan kyseenalaistettu, koska luottamus järjestelmämme toimivuuteen on vahva. Nettiäänestys saattaisi jättää etuihinsa nähden liian suuren riskin kybervaikuttamiselle ja disinformaation levittämiselle. Poliittinen järjestelmä voisi ajautua pahimmillaan sekasortoon, Kiuru kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että yksilötasolla on myös muistettava vaaleihin olennaisesti liittyvä vaalisalaisuus ja vaalivapaus.
– Valvomattomissa tilanteissa ulkopuolinen painostuksen riski kasvaa – salaisuus ja vapaus ovat vaarassa. Tietojärjestelmiin murtautuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että yksityisten kansalaisten äänestyskäyttäytyminen julkaistaisiin verkossa. Lähihistoriassa monen ison ja luotettavana pidetyn toimijan järjestelmiin on tunkeuduttu. Jopa miljoonia salasanoja on joutunut vääriin käsiin. Pienikin epäilys oman vaalikäyttäytymisen vuotamisesta julkisuuteen vaikuttaisi arvaamattomalla tavalla äänestysaktiivisuuteen, Kiuru arvioi.
Oikeusministeriön asettaman työryhmän selvitystyössä pyritään löytämään ratkaisuja ongelmakohtiin.
– Mikäli toimivat keinot löydetään, nettiäänestystä voidaan edistää. Hallitsemattomia riskejä ei pidä kuitenkaan ottaa, Pauli Kiuru varoittaa.